Tämä oli ensimmäinen Lexus-kokemukseni. Tiesin odottaa miellyttävää ajokokemusta enkä pettynyt: kyyti on äärimmäisen tasaista ja auton ääni suihkumoottorimainen.
Auto liikkuu sulavasti, on kätevä ja oikeasti ketterä pyöritellä.
Autoa hidastaessa tai jarruttaessa tässäkin laatuautossa otetaan
jarrutuksen energia talteen, mutta epäilys toki herää kuinka iso
merkitys sillä loppupeleissä on. Varsinkaan jos ei ole tapana juuri
jarrutella. Mutta sitten kun jarruttaa, jarrut ovat ärhäkät: huomasin
etten ollut säätänyt penkkiäni tätä huomioimaan. Jalka lähes väsyi
ajossa koska jarruttaminen vaati paljon kevyempää otetta kuin autoissa
yleensä, joten penkki olisi pitänyt säätää selkeästi kauemmaksi.
Tämän crossoverin sanotaan tarjoavan mukavat tilat viidelle ja heidän matkatavaroilleen: tässä kohti on pakko todeta että tilat ovat mukavat neljälle, ja matkustajien matkalaukut menevät perille kyllä jollain muulla kyydillä. Takakontti on turhan pieni, mutta se onkin tämän kokoluokan autoissa tyypillistä. Tämä tekninen takaluukku muistaa miten paljon yleensä avaat sitä, mikä voikin olla hyvä jos välillä unohtuu että takatila on niin pieni: vain pienet kassit sujahtavat sujuvasti kyytiin.
Llämmitetyt peilit on mukava asia talvisäillä, samoin kuolleenkulmanvaroitin ja sivukamera. Mutta kaikkiaan peilien muotoilu ja suuri koko lisäsi ajonautintoa: ehkäpä juuri suuremman koon vuoksi onkin hyvä että pimeällä niissä on myös automaattinen himmennys.
Etupenkit ovat selkänojaltaan vahvasti kupitetut ja niskatuki korkea: pää lepää lähes päälaeltaan nojassa joka on ihan miellyttävä tunne. Hieman jäin pohtimaan, onkohan penkki yhtä miellyttävä leveämmälle henkilölle, koska reunukset nousevat vahvasti tukemaan normikokoista kuskia. Myös niskatuki hyvin pitkälle henkilölle voi olla erilainen kokemus.
Autolla ajaessa sisustuksesta tulee jotenkin olo kuin ajaisi sukellusvenettä: tämä on hieman haastava vertauskuva koska en (tunnusta) olleeni syvissä vesissä ruotsin rannikolla, mutta tunne liittyy siis korkeisiin ikkunanpieliin joissa vielä tehostelistat tuovat uppoumafiilistä.
Autojenkin kannalta ulkonäkömakuja on toki monia, mutta minusta Lexuksen etusäleikkö ei ole "urbaania katutaidetta" vaan hieman tylsä: en tunnistaisi tätä autoa kauempaa Lexukseksi, mikä on hieman sääli. Ulkonäkö on tusinatavaraa, vaikka autolla ajaminen itsessään huokuu tyyliä.
Suosittelen tätä autoa teknologiasta äärikiinnostuneelle ajonautintoa arvostavalle: tämä henkilö voi ruudulta seurata "online" miten sähkö- ja bensiinimoottori toimivat vuorovedoin. Itse koin sen osalta uutuudenviehätyksen laantuvan jo koeajon aikana. Ulkonäkökriteert eivät todennäköisesti niinkään paina valintakriteereissä vaan merkittävämpi nautinto on selkeästi auton sisällä, ja sielläkin asiallisesti vain kuskin paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti