Minkälainen mielikuva sinulle herää sanasta "avoauto"? Itse eittämättä ajattelen silloin jotain ylellistä: onhan se niin että varsinkin Suomessa, mikäli omistat avoauton sinulla varmasti on myös toinen auto! Minulle kerrottiin että tämä on harha-ajatus, koska pelkällä avoautollakin pärjää, mutta harhaa tai ei, ajatus istuu tiukassa. Eli jatketaan sujuvasti harhaisena: jos sinulla siis on kaksi omaa autoa, todennäköisimmin se avoversio ei ole mikään peruskärry vaan kahdesta se hienompi.
Entäpä avoautolla ajaminen? Onko sinullakin tunne että liikenteessä näkee avoautoja suhteellisen harvoin? Mutta kun näkee, ne yleensä vangitsevat katseen, ainakin hetkeksi. Katse hakee kuljettajaa: itsevarma olemus, nautinnollista autoilua, voisin vaikka vannoa että kasvoilla kevyt rento hymy.
Näihin kun vielä lisätään laatuimago BMW, onhan sopivasti ihana soppa keitetty! Ihana toimeksianto, ajattelin. Näin jo itseni aurinkoisena päivänä kiitämässä tyylikkäästi kehätiellä, hiukset sutaistuna naisellisen huivin alle, jättimäiset aurinkolasit silmillä.
Jo autoon istuminen herätti häkellyksen tunteita. Myyjän kanssa lyhyt keskustelu, hieman häkeltynyt katseeni viritti myyjältä mm. maininnan auton perusvarustelun - no sellaisesta perustasosta - mutta lisävarusteluettelosta kyllä löytyy vaikka mitä, joka makuun ja lähtöön.
Auto oli jollain tapaa kankea, sujuvuus ja linjakkuus ajonautintona alkoi hävitä mielestä jo autokaupan pihasta kaartaessani lähivaloihin. No äh ja se huivikin sitten jäi...
Sain ymmärtää että "auton käyttömukavuus paranee merkittävästi valitsemalla itselleen sopivat varusteet pitkästä lisävarusteluettelosta". Nythän ON siis pääsääntöisesti niin (poikkeuksia toki löytyy jotta säännöstä voi puhua) että naisen auton ajokokemus syntyy yllättävästi haa! ajokokemuksesta. Ne on ne miehet, jotka tykkäävät lisävarusteiden napsuttelusta ja säätämisestä. Minulla riittää lisävarusteiksi hyvin perustarpeita tyydyttävät herkut, joten lisävarustelistan silmäilykin alkaa haukotuttamaan; miesten lelulehti, pohdin ja käännän auton rampille kohti kehätietä. Ei, tämä auto ei vakuuta!
Jollain tapaa tunnen auton ulottuvuudet enemmän kuin muissa autoissa: tuntuu että keula, perä ja kulmat ovat pidemmällä kuin todellakaan ovat. Olo on kuin veneellä ajelisin pitkin kehäkakkosta...
Pienoinen pettymys siis; kukaan ei edes katsonut minua kun pysähdyin liikennevaloihin. Olisi pitänyt panna se huivi päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti