Koeajoin pienistä pienimmän Toyotan Aygon. Tähän autoon ja sen markkinointiin liittyy hauskaa verbaaliakrobatiaa: no nimi jo ensinnäkin (ääntämällä avautuu) jonka automyyjä ensimmäiseksi minulle selitti ja hyvä niin: nimi ei avautunut ollenkaan ilman tulkkausta, vaikka olenkin niin sanojen kanssa puljaava ihminen.
Toisaalta testiauton kyljessäkin huutaa huomio, että autostasi voit tehdä juuri niin hauskan kuin haluat! Hauskan - autosta?
Mainoslauseita riittää lisääkin, esim. "AYGO - go fun yourself" No nyt ollaankin jo rohkeilla vesillä :) Mutta oikeasti kannatan sitä: ne jotka sanaleikin ymmärtävät, varmaan ovat siitä omaa mieltään mutta pointti onkin että harvoin autoista tai niiden sloganeista kukaan voi olla mitään mieltä, niin harmaan sävyissä kuitenkin liikutaan. Tämä erottuu ja siitä plussaa. (ja ne jotka sanaleikkiä eivät ymmärrä, no mitä väliä: lausehan on sellaisenaankin ihan hauska)
Aygon neljä kulmakiveä ovat: "näyttävä muotoilu ja personoitavuus. Lisäksi ketteryys ja kompaktius ja edullisuus". Muotoilua voi sanoa seitinohuesti näyttäväksi: ilman väripersonointia tai tarroja en usko että auto kiinnittää kovasti huomiota mutta kyllä, keula on hieman "itsevarman" oloinen: tulee mieleen (batmaniksi pukeutuneen) bulldogin uhmakas ja omalla tavallaan hellyttävä ilme.
Sisätilojen muotoilu tuo mieleen retrohenkisyyden: harvemmin nykyään näkee autojen sisätiloissa metallia, mutta Aygossa on ulkovärin mukaista metallipintaa myös kojelaudassa sekä keskikonsolissa. Tulee mieleen 60-70-luvun vaihteen mökkimatkat sen ajan kulkupeleillä, kun me lapset heiluttiin takapenkillä yhtenä mylläkkänä.
Muutama värillinen erikoismallikin löytyy: oranssin valitsevat "ennakkoluulottomat ja avoimet" kuskit, musta/harmaa special edition sitä vastoin on arvokkuutta henkivän kuskin käsissä: tästä jälkimmäisestä tosin pakkoa sanoa että wording on enempi ison auton henkinen eli jonkinsortin epäloogisuus itse autoon nähden.
Sitten itse ajokokemukseen: en pitäisi autoa suoranaisesti ketteryyden riemuvoittona. Ajettavuutta kuvaisin pikkuautoksi jämäkkänä mutta kyllä Aygo vaatii selkeästi ajamista, tiellä pitämistä: auto pysähtyy kun kuski ajattelee kohta pysähtyvänsä. Ehkä muutoin ketteryys viittaa vain pieneen kokoon. Ja polttoaineen kulutus toki on ketterän pientä.
Kolmisylinterinen moottori omalla tyypillisellä äänellään pörisee (hauskasti, kuka siitä tykkää) liikkeellelähdettäessä, eteneminen on aika maltillista ja automaattivaihteiden vaihtumisen tuntee nytkähdyksenä: kiidyttäessä auton ääni on pöööörrrrrRRRRRR - ja humpsis, vaihde vaihtuu. Kyseessä on ns. x-shift-vaihteisto: kyseessä on 5-portainen robottivaihteisto. Teknisesti
kyseessä on manuaalivaihteisto, jossa kuljettajan jalalta vaadittava
kytkinpolkaisun liike sekä varsinainen poljin on korvattu
automaattikytkimellä. Vaihteen vaihtuminen tuntuu selkeänä nykäisynä, mutta kuulemma tähän tottuu ja kuski todennäköisesti luontaisesti oppii hieman keventämään kaasua vaihtohetkellä.
Auton suuntamerkkikin ääntelee hauskasti "dyddi-dyddi-dyddi". Joten kyllä sitä hauskuuttakin riittää, ainakin sanojen ja äänien muodossa.
Joten, jos haluat pienen auton, ajotyylisi on mielellään kontrolloivaan taipuvainen kuin nautiskelija, go fun yourself!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti