Minusta Peugeotit ovat aika tavanomaisia autoja (anteeksi nyt vain). Semmoisia hieman parempia, ehkä - lähinnä muotoilultaan peruskamaa kivampia - mutta muuten aika hajuttomia ja mauttomia.
Itsellänikin on joskus vuonna-kivi-ja-keppi ollut pieni Peugeot ja tiedän sen edelleen pelittävän jossain päin Suomea vaikka onkin jo vanha kuin taivas. Hyvä niin.
Sain toimeksiannon koeajaa Peugeot 508 ja ilmeisesti asia viivähti kalenterissani kun ei se niin sytyttänyt uteliaisuuttani. Mutta huh! kuinka väärässä olinkaan!!
Peugeot 508 pähkinänkuoressa: laatu, puhtaus ja erinomainen hyötysuhde (sanoo virallinen bränditeksti). Najaa, otetaan isompi pähkinä: autossa on uuden sukupolven teknologiaa (ei minun sukupolveni ainakaan, siinä jo vesi seisoo), sen ulkonäkö huokuu arvovaltaa, se on virtaviivainen ja dynaaminen, matkustamossa aistii laadun ja ylellisen mukavuuden ja ajettavuudeltaan auto on jotenkin yhtäaikaa pehmeä (käsittämättömän hiljainenkin) sekä samalla siinä on voimaa!
Kyllä, minustakin nyt Peugeot on noussut uudelle tasolle perinteisesti perhepösöstä. Jäin koeajon jälkeen istuskelemaan autoon ihan huomaamattani, hiplailin pintoja ja olisin voinut tilata pizzan ennemmin kuin nälkä olisi ajanut minut sieltä ulos... (noh, siitä ehkä ei olisi autokauppias pitänyt). Autossa oli alla kitkarenkaat ja aamu oli ensimmäisiä oikeasti liukkaita eli hitaat liikkeet olisivat nyt nastaa: näistä kauppias mainitsi pihalla kun istahdin autoon. Katsoin häntä vakavana ovenraosta ja kysyin, miten se yhtälö sopii naiskuskille joka ajaa nastoilla ja lujaa? PAM, ovi kiinni ja renkaat ulvoen (?) baanalle...
Mutta mutta, oli pakko hidastaa ja tutustua ajotekniikkaan. Luonnollisesti autosta löytyi kaikki lähes eksklusiivisetkin namit joten perustekniikan lisäksi värillinen heijastusnäyttö, pysäköintiavustin tai erityisseisontajarrut eivät kiinnittäneet enää erityisesti huomiotani. Monitoimiohjauspyörä sitä vastoin oli todella monipuolinen, lähes hauska (tämä maininta siitä että huomasin ihan vähän ääneen naurahtavani ilahtuneena kun nappasin manuaalivaihteet käyttöön tässä automaattiautossa - se rattiohjaustunne hersytti). Audio- ja navigointijärjestelmät olivat hyvät. Kääntyvien etupyörien lisäksi autossa on myös kääntyvät ajovalot: ja nekin oikein kaksoin-xenonmalliset. Turvatyynyjäkin autosta taitaa löytyä peräti 6 kpl: kuskille, pelkääjälle, kolmelle takana, anopille katolla?
Värivaihtoehdot myös puhuttelevat, vai mitä sanoisit "Tuulenpuuskan sinisestä"? Minunkaltaiselleni tuulispäälle---eikun hurjapäälle se voisi sopia oikein hyvin. Suosittelen!
maanantai 5. joulukuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Volvo V70, mitäköhän odotin?
Jo alunperinkin ajatukseni oli paitsi koeajaa V60 (josta sain toimeksiannon) myös ihan uteliaisuuttani vertailun vuoksi V70. Toki tätäkin vinkkasi joku, joten ajatus ei ollut omani, mutta tartuin siihen.
En oikein tiedä mitä odotin: miellän Volvon laatuautoksi, semmoiseksi tasaisen laadukkuuden ja hieman paremman ylellisyystason autoksi. En ollut tosiaan ennen V60:n koeajoa koskaan ajanut Volvoa ja odotukseni siinä - noh, ei suoranaisesti vahvistunut mutta - kyllä toi tukea ajatuksille.
Menin koeajamaan ajan puutteen vuoksi (olenkin tosi kiireinen businessnainen, huomaan...köh köh) V70 toisena päivänä. Aika oli sovittu etukäteen ja ajankohtana lauantaiaamupäivä, ennen ruokaostoksille menoa oli mitä parhain. Vatsa ja mieli varmasti oli jo enemmän lauantaidinnerin akselilla kuin autossa, joten nälkä oli mentaalitasolla olemassa, odotukset erilaisissa viikonlopun herkuissa ja mielessä siinsi kai joku ihana namupalakin. Mutta mitään näistä ei V70 tarjonnut. Yllättäen!
Taisi olla kuitenkin hyvä että koeajoin ensin V60:n, sen soljuvan hieman (liian) pehmeän ajettavan ensin. Kiitos muuten tässä vaiheessa kommentoijalleni: hän totesi että "V60:n saa jämäkämmäksi tilaamalla autoon automaattisesti säätyvän ohjaustehostimen, joka jäykistää ohjausta nopeuden lisääntyessä. Näin pikkuauton look & feel katoaa moottoritietä kaahatessa." Mielestäni kommentti osui ytimeen, auton varmaankin ainoaan mietintää jättäneeseen kohtaan!
V70 ulkonäöstä ensin: kiersin autoa ja koitin paikantaa, mistä siihen tulee se hieman vanhanaikaisen vivahde. No varmaan toki siitä, että se ON vanhempaa mallia. Mutta lisäksi siinä on jotain lähes "ikiaikaista": voisin nähdä se helposti parikymmentä vuotta vanhassa leffassa. Ehkä se on se pitkulamaisuus, mataluus - olematta kuitenkaan oikeasti matalan auton profiilia.
Sitten sisään: en pysty edelleenkään sormella osoittamaan, miksi V60 tuntuu freshimmältä mutta jotain siinäkin on. Eli V60 on varmasti designiltaan pystynyt hanskaamaan niitä asioita joita ainakin minä naisena arvostan vaikken osaa niitä sanoiksi pukeakaan (siis minä, jolla kyllä sanoja kuulkaa riittää!)
Mutta on V70 ihan ok auto. Itse en sitä ostaisi, en ainakaan uutena enkä todennäköisesti käytettynäkään. Teknisesti se on Volvon hyvää laatua ja tässä koeajossa pääsin erityisesti kokemaan Volvon herkkuja: kävin sillä koeradalla jossa oikeasti itse sain tuta siitä miten AUTO KIELTÄYTYY ajamasta kolaria, seinään tai kenenkään päälle. Ihmisen mieli on kyllä niin jännä että automyyjä piti pyytää ajamaan koeradan esteeseen: siihenhän oikeasti pitää ajaa hana auki - mutta itselläni aivo sanoo "jalka pois kaasulta, jalka jarrulle ja niinkuin nyt HETI!". Siksi koeajo radalla ei oikeasti minulta onnistu : ) Minkälaisenhan koulutuksen automyyjät ovat ko. autokaupassa saaneet tai joutuneet ottamaan vastaan, jotta ne niin sujuvasti asiakkaan istuessa autossa, painavat vain kaasua ja ajavat suurella luottamuksella päin seinää?
Tokikaan siihen ei kovaa ajettu, koska autohan siis itse -kaasun painamisesta huolimatta- jarruttaa. Jos vauhtia on paljon, jarrutuskin on amalgaamit-irrottava. Nyt ajoimme noin 30km/h ja silloinkin meinasi piilolinssit pläjähtää koeajajanaiset mollukoista etulasiin. Mutta pysähtyi se, perskutarallaa sentään. Se oli vaikuttavaa.
Toinen mielenkiintoisen hieno piirre oli etupenkkien lasinreunaan syttyvät varoitusvalot, oikealle tai vasemmalle, kun toinen auto saapuu ns. kuolleeseen kulmaan. Oikein kiinnitin asiaan huomiota ja todellakaan, en havainnut autoja, valot kyllä. Erittäin hyvä juttu! Ja konkretisoi sokean pisteen olemassaolon erittäin vahvasti. Sen varmasti kaikki kohtaamme monta kertaa päivässä ja muistan elävästi jälleen tällä viikolla liikenteessä aidosti miettineeni minkähänlainen toope tuotakin autoa ajaa, kun hän vaihtoi kaistaa suoraan eteeni. Juuri ja juuri sain pidätettyä itseni soittamasta torvea, kun takaraivossa joku ääni totesi, että hänellä - eikä muuten sinullakaan itselläsi tässä omassa autossasi - ei taida olla niitä sivuvaloja, kun sehän ei OLE Volvo. Eli ei se ole toopeutta, vaan se on näkemäeste. Toki tietenkin se pitäisi osata ottaa huomioon ja kääntää sitä päätä sivulle ennenkuin vaihtaa ajorataa + olisihan se aika hienoa jos sillä vilkulla näyttäisi aikeistaan ennettä ENNEN kuin kääntää rattia jotta siellä sokeassa pisteessä ajava kuski arvaisi mitä tuleman pitää? Mutta eihän sitä kaikkea voi saada, toivoa toki voi.
Eli näin siitä tunteita herättämättömästä V70:stä.
Pari sanaa lopuksi niiden autokauppiaiden koulutuksesta: ehkä ja todennäköisesti he saavat sitä tosiaan teknisesti (vrt. koerata) mutta minkähänlaista se on myynnillisesti? Omalla autokauppiaallani ko. liikeessä sinne mennessäni oli vielä myös edellinen asiakas: he juttelivat iloisesti ja positiivinen päätös oli varmaankin juuri syntynyt heidän kätellessään. Autokauppias vinkkasi jo samalla minulle olevansa aivan pian vapaa minua varten! Tekniset esittelyt ja auton haku paikalle sujui sulavasti: kun olimme istumassa autoon, seuraava asiakas nousi autostaan parkkipaikalla. Autokauppiaani huikkasi hänelle iloisesti "mene vain jo sisään, kahvisi odottaa sinua siellä!". Huom! kahvisi odottaa sinua? Kaveria ei näyttänyt yhtään häiritsevät ajatus että kauppias käyttäisi pari minuuttia vielä kanssani saadakseen minut tien päälle. Joku muu olisi voinut todeta että kahviautomaatti on ovelta vasemmalle, joka on kovin eri juttu. Pieni asia, mutta valtava vaikutus, varmasti sekä minuun että seuraavaan asiakkaaseen.
Kun palasin koeajolta, myyjälläni oli jo jälleen uusi asiakas. Hän otti avaimet minulta ja esitti erittäin hyviä kysymyksiä. Kerroin heti ettei auto ollut minun makuuni, tällä kertaa mutta sovimme palaavamme asiaan. Pois kävellessäni en voinut olla kiinnittänättä huomiota autokaupan hallin sivulla oleviin myyjien pömpeleihin: niissä istui (lähinnä käsiensä päällä) neljä tylsistyneen näköistä myyjää. Oikeasti: mikä heidän koulutuksessaan tai jossain muussa (?) meni pieleen?
En oikein tiedä mitä odotin: miellän Volvon laatuautoksi, semmoiseksi tasaisen laadukkuuden ja hieman paremman ylellisyystason autoksi. En ollut tosiaan ennen V60:n koeajoa koskaan ajanut Volvoa ja odotukseni siinä - noh, ei suoranaisesti vahvistunut mutta - kyllä toi tukea ajatuksille.
Menin koeajamaan ajan puutteen vuoksi (olenkin tosi kiireinen businessnainen, huomaan...köh köh) V70 toisena päivänä. Aika oli sovittu etukäteen ja ajankohtana lauantaiaamupäivä, ennen ruokaostoksille menoa oli mitä parhain. Vatsa ja mieli varmasti oli jo enemmän lauantaidinnerin akselilla kuin autossa, joten nälkä oli mentaalitasolla olemassa, odotukset erilaisissa viikonlopun herkuissa ja mielessä siinsi kai joku ihana namupalakin. Mutta mitään näistä ei V70 tarjonnut. Yllättäen!
Taisi olla kuitenkin hyvä että koeajoin ensin V60:n, sen soljuvan hieman (liian) pehmeän ajettavan ensin. Kiitos muuten tässä vaiheessa kommentoijalleni: hän totesi että "V60:n saa jämäkämmäksi tilaamalla autoon automaattisesti säätyvän ohjaustehostimen, joka jäykistää ohjausta nopeuden lisääntyessä. Näin pikkuauton look & feel katoaa moottoritietä kaahatessa." Mielestäni kommentti osui ytimeen, auton varmaankin ainoaan mietintää jättäneeseen kohtaan!
V70 ulkonäöstä ensin: kiersin autoa ja koitin paikantaa, mistä siihen tulee se hieman vanhanaikaisen vivahde. No varmaan toki siitä, että se ON vanhempaa mallia. Mutta lisäksi siinä on jotain lähes "ikiaikaista": voisin nähdä se helposti parikymmentä vuotta vanhassa leffassa. Ehkä se on se pitkulamaisuus, mataluus - olematta kuitenkaan oikeasti matalan auton profiilia.
Sitten sisään: en pysty edelleenkään sormella osoittamaan, miksi V60 tuntuu freshimmältä mutta jotain siinäkin on. Eli V60 on varmasti designiltaan pystynyt hanskaamaan niitä asioita joita ainakin minä naisena arvostan vaikken osaa niitä sanoiksi pukeakaan (siis minä, jolla kyllä sanoja kuulkaa riittää!)
Mutta on V70 ihan ok auto. Itse en sitä ostaisi, en ainakaan uutena enkä todennäköisesti käytettynäkään. Teknisesti se on Volvon hyvää laatua ja tässä koeajossa pääsin erityisesti kokemaan Volvon herkkuja: kävin sillä koeradalla jossa oikeasti itse sain tuta siitä miten AUTO KIELTÄYTYY ajamasta kolaria, seinään tai kenenkään päälle. Ihmisen mieli on kyllä niin jännä että automyyjä piti pyytää ajamaan koeradan esteeseen: siihenhän oikeasti pitää ajaa hana auki - mutta itselläni aivo sanoo "jalka pois kaasulta, jalka jarrulle ja niinkuin nyt HETI!". Siksi koeajo radalla ei oikeasti minulta onnistu : ) Minkälaisenhan koulutuksen automyyjät ovat ko. autokaupassa saaneet tai joutuneet ottamaan vastaan, jotta ne niin sujuvasti asiakkaan istuessa autossa, painavat vain kaasua ja ajavat suurella luottamuksella päin seinää?
Tokikaan siihen ei kovaa ajettu, koska autohan siis itse -kaasun painamisesta huolimatta- jarruttaa. Jos vauhtia on paljon, jarrutuskin on amalgaamit-irrottava. Nyt ajoimme noin 30km/h ja silloinkin meinasi piilolinssit pläjähtää koeajajanaiset mollukoista etulasiin. Mutta pysähtyi se, perskutarallaa sentään. Se oli vaikuttavaa.
Toinen mielenkiintoisen hieno piirre oli etupenkkien lasinreunaan syttyvät varoitusvalot, oikealle tai vasemmalle, kun toinen auto saapuu ns. kuolleeseen kulmaan. Oikein kiinnitin asiaan huomiota ja todellakaan, en havainnut autoja, valot kyllä. Erittäin hyvä juttu! Ja konkretisoi sokean pisteen olemassaolon erittäin vahvasti. Sen varmasti kaikki kohtaamme monta kertaa päivässä ja muistan elävästi jälleen tällä viikolla liikenteessä aidosti miettineeni minkähänlainen toope tuotakin autoa ajaa, kun hän vaihtoi kaistaa suoraan eteeni. Juuri ja juuri sain pidätettyä itseni soittamasta torvea, kun takaraivossa joku ääni totesi, että hänellä - eikä muuten sinullakaan itselläsi tässä omassa autossasi - ei taida olla niitä sivuvaloja, kun sehän ei OLE Volvo. Eli ei se ole toopeutta, vaan se on näkemäeste. Toki tietenkin se pitäisi osata ottaa huomioon ja kääntää sitä päätä sivulle ennenkuin vaihtaa ajorataa + olisihan se aika hienoa jos sillä vilkulla näyttäisi aikeistaan ennettä ENNEN kuin kääntää rattia jotta siellä sokeassa pisteessä ajava kuski arvaisi mitä tuleman pitää? Mutta eihän sitä kaikkea voi saada, toivoa toki voi.
Eli näin siitä tunteita herättämättömästä V70:stä.
Pari sanaa lopuksi niiden autokauppiaiden koulutuksesta: ehkä ja todennäköisesti he saavat sitä tosiaan teknisesti (vrt. koerata) mutta minkähänlaista se on myynnillisesti? Omalla autokauppiaallani ko. liikeessä sinne mennessäni oli vielä myös edellinen asiakas: he juttelivat iloisesti ja positiivinen päätös oli varmaankin juuri syntynyt heidän kätellessään. Autokauppias vinkkasi jo samalla minulle olevansa aivan pian vapaa minua varten! Tekniset esittelyt ja auton haku paikalle sujui sulavasti: kun olimme istumassa autoon, seuraava asiakas nousi autostaan parkkipaikalla. Autokauppiaani huikkasi hänelle iloisesti "mene vain jo sisään, kahvisi odottaa sinua siellä!". Huom! kahvisi odottaa sinua? Kaveria ei näyttänyt yhtään häiritsevät ajatus että kauppias käyttäisi pari minuuttia vielä kanssani saadakseen minut tien päälle. Joku muu olisi voinut todeta että kahviautomaatti on ovelta vasemmalle, joka on kovin eri juttu. Pieni asia, mutta valtava vaikutus, varmasti sekä minuun että seuraavaan asiakkaaseen.
Kun palasin koeajolta, myyjälläni oli jo jälleen uusi asiakas. Hän otti avaimet minulta ja esitti erittäin hyviä kysymyksiä. Kerroin heti ettei auto ollut minun makuuni, tällä kertaa mutta sovimme palaavamme asiaan. Pois kävellessäni en voinut olla kiinnittänättä huomiota autokaupan hallin sivulla oleviin myyjien pömpeleihin: niissä istui (lähinnä käsiensä päällä) neljä tylsistyneen näköistä myyjää. Oikeasti: mikä heidän koulutuksessaan tai jossain muussa (?) meni pieleen?
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Millä autoja myydään naisille?
Nyt seuraa lehtikatsaus:
otetaan viikonlopun Hesari ja tutkitaan hieman. Tosin tämän viikonlopun autonäyttely- ja sitä tukeva maahantuojien mainonta on aavistuksen mielestäni normaalia pliisumpaa. Mutta varmaan toimii hyvänä otoksena, silti.
Paitsi että luin huolella autoliikkeiden ja -maahantuojien mainokset, päädyin ihan mielenkiinnosta silmäilemään myös muita mainoksia, joissa taustalla on "viikonloppurieha-"tyyppinen tapahtuma kaupassa. Otetaan vaikka sisustus, joka aivan varmasti pyrkii puhuttelemaan ensisijaisesti naisia. Käyttävätkö nämä ilmoittelijat samoja tekniikoita tai houkuttelun välineitä, kuin autokauppiaan! Mitä arvelisit?
Lue - ja hämmästy!
Tässä arvioitani aiheesta, kattaen viikonlopputarjonnan - ei otoksena, vaan ihan täydellisenä analyysinä:
Volvon ostajat (miehet ja naisetkinko?) Sivun kokoinen mainos Volvo V50 Classicista. Tiesitkös että se huippuvarustelu on ihan vakiona? Ollen niin, missä se huipukkuus on? Millä auton myyntiä tuetaan - ja puhutteleeko se naista? Njaa.... NYT (etu voimassa vain x viikkoa!) ostajalle etuna autovakuutus veloituksetta! Käännäpä tämä nyt päässäsi salamannopeasti (ie. autonostoinnostusta lisäävästi) euroiksi? Väittäisin että suhteellisen vaikeaahan se on, vaikka olisi vakuutusyhtiössä töissäkin. Saati muille. Ei mitään käsitystä myyntiä kirittävän edun arvosta, mutta hintana lehdessä on 0€. Eikös muuten kuluttajaviranomaiset vaadi tarjoukselle normaalia hintaa vertailukohdaksi näkyviin? Ehkä ei sitten: en ole asiantuntija tässä mutta jäinpähän vain miettimään....
Seuraava: Vaihtoplus-autoliike: siellä on nyt syysrieha jossa SINÄ juhlit!!!! Sinä: puhutteleeko tämä miestä vain naista? Kysyn tätä ihan sillä tiiserillä, että naisethan perheissä autonhankinnan loppuviimeksi päättävät. Vai oletko eri mieltä?
Syysriehatarjouksessa on kolme autoa, joiden hinta "vain tänään" on sitä ja tätä. En taaskaan löydä normihintaa ilmoituksesta: onko tämä oikeasti halpa ja paljonko on paljon? Eikös ne normihinnat pitäisi näkyä jossain? Tietääkö joku? Mutta kuulkaa, tarjolla on epämääräisten hintojen lisäksi GRILLIMAKKARAA. Lue, tämä mainos on tarkoitettu miehille! Kuule, tule ja ällisty!
Sitten vuorossa Astra: tarjolla tilaa ja tyyliä elämään! Nyt kuulkaa leidit, onko tässä se juttu? Mainos jatkuu puhuttelevasti "Tee ecoteko, joka säästää myös kukkaroasi". No se, huomaa
- ecoteko - c:llä???
- kukkaro? Selkeästi viesti naiselle. Eikös miehillä ole lompakko?
Ei mitään muita houkuttimia. Ei edes makkaraa (no, onneksi ei :)
MetroAuto sitä vastoin mainostaa monen autoliikkeensä puolesta: etusi mainoksen mukaan on jopa 2 750€ (perässä yksi viittaus*) . Jatkuu Pluspaketto jopa 1 750€ (tässä myös perässä viittaustähtönen*) ja talvipaketti 1 000€ (tämä viittaa kahdella tähdykällä**) --- ja nainen pudonnut kärryiltä. Näitä summia ei nimittäin mikään selitä tarkemmin. Tähdykkäselitykset mainoksen sivussa pienellä ovat yhtä epämääräisiä, nimittäin: yksi * tarkoittaa että etu vaihtelee. Älä? Ja kaksi ** sisältää talvirenkaat ja lämmittimen. Onko se paljon tai enemmän? Ihan parasta on selitys kolmelle ***, koska se EI viittaa mihinkään mainoksessa: NAURUA!!! Jos tämä puhuttelee miehiä, alan menettää uskoni niihin...äijäparat..
No kuulkaa, jos on autokauppojen mainokset asiakkaita ala-arvostavia, tässä ihan vertailukohdaksi yhden tunnetun HUONEKALULIIKKEEN mainos, joka silminnähden tavoittelee naisasiakkaita (ja varmaan syytäkin: ei miehet sohvakauppaan halua lähteä vapaaehtoisesti). Eli tästä nyt mallia autokauppiaille: NÄIN houkutellaan nainen liikkeelle!
=> NAISTEN PÄIVÄT, hehkuttaa mainos. Kuvassa on kaksi naisen kuvaa (huom!. Blondi kiljaisee iloisesti "Ihanaa, saan naistenlehden kaupan (huom!) päälle". Brunette tutkailee korkokenkiään, ja puhekupla paljastaa ajatuksen "Hmmm. korot 0€". Lisäksi isolla nuolella siirretään huomio naisten kuvista neljään lisäetuun joita siis miehet eivät saa
1) naisille paremmat tarjoukset === mitä, ei mitään lisäselitystä. Tälläkö minä liikahtaisin?
2) kun ostat saat sen naistenlehden === joo, se tulee kyllä ihan kannettuna kotiin postilaatikkoon tai torstaisin kauppakassissakin (saako miehet miestenlehden?)
3) kuljetus- ja kasauspalvleut PUOLEEN hintaan. Ei siis ilmaiseksi. Mutta oikeasti, kuinka moni nainen oikeasti kuljettaa tai kasaa itse???? Ei puhuttele.
4) maksuaikaa x kk nyt ne korot 0€. Voi ihme: hävettää niin kamalasti näin ekonominaisena, että tähän liikkeeseen minua ei saa vaikka uhattaisiin - noh, grillimakkaralla?
otetaan viikonlopun Hesari ja tutkitaan hieman. Tosin tämän viikonlopun autonäyttely- ja sitä tukeva maahantuojien mainonta on aavistuksen mielestäni normaalia pliisumpaa. Mutta varmaan toimii hyvänä otoksena, silti.
Paitsi että luin huolella autoliikkeiden ja -maahantuojien mainokset, päädyin ihan mielenkiinnosta silmäilemään myös muita mainoksia, joissa taustalla on "viikonloppurieha-"tyyppinen tapahtuma kaupassa. Otetaan vaikka sisustus, joka aivan varmasti pyrkii puhuttelemaan ensisijaisesti naisia. Käyttävätkö nämä ilmoittelijat samoja tekniikoita tai houkuttelun välineitä, kuin autokauppiaan! Mitä arvelisit?
Lue - ja hämmästy!
Tässä arvioitani aiheesta, kattaen viikonlopputarjonnan - ei otoksena, vaan ihan täydellisenä analyysinä:
Volvon ostajat (miehet ja naisetkinko?) Sivun kokoinen mainos Volvo V50 Classicista. Tiesitkös että se huippuvarustelu on ihan vakiona? Ollen niin, missä se huipukkuus on? Millä auton myyntiä tuetaan - ja puhutteleeko se naista? Njaa.... NYT (etu voimassa vain x viikkoa!) ostajalle etuna autovakuutus veloituksetta! Käännäpä tämä nyt päässäsi salamannopeasti (ie. autonostoinnostusta lisäävästi) euroiksi? Väittäisin että suhteellisen vaikeaahan se on, vaikka olisi vakuutusyhtiössä töissäkin. Saati muille. Ei mitään käsitystä myyntiä kirittävän edun arvosta, mutta hintana lehdessä on 0€. Eikös muuten kuluttajaviranomaiset vaadi tarjoukselle normaalia hintaa vertailukohdaksi näkyviin? Ehkä ei sitten: en ole asiantuntija tässä mutta jäinpähän vain miettimään....
Seuraava: Vaihtoplus-autoliike: siellä on nyt syysrieha jossa SINÄ juhlit!!!! Sinä: puhutteleeko tämä miestä vain naista? Kysyn tätä ihan sillä tiiserillä, että naisethan perheissä autonhankinnan loppuviimeksi päättävät. Vai oletko eri mieltä?
Syysriehatarjouksessa on kolme autoa, joiden hinta "vain tänään" on sitä ja tätä. En taaskaan löydä normihintaa ilmoituksesta: onko tämä oikeasti halpa ja paljonko on paljon? Eikös ne normihinnat pitäisi näkyä jossain? Tietääkö joku? Mutta kuulkaa, tarjolla on epämääräisten hintojen lisäksi GRILLIMAKKARAA. Lue, tämä mainos on tarkoitettu miehille! Kuule, tule ja ällisty!
Sitten vuorossa Astra: tarjolla tilaa ja tyyliä elämään! Nyt kuulkaa leidit, onko tässä se juttu? Mainos jatkuu puhuttelevasti "Tee ecoteko, joka säästää myös kukkaroasi". No se, huomaa
- ecoteko - c:llä???
- kukkaro? Selkeästi viesti naiselle. Eikös miehillä ole lompakko?
Ei mitään muita houkuttimia. Ei edes makkaraa (no, onneksi ei :)
MetroAuto sitä vastoin mainostaa monen autoliikkeensä puolesta: etusi mainoksen mukaan on jopa 2 750€ (perässä yksi viittaus*) . Jatkuu Pluspaketto jopa 1 750€ (tässä myös perässä viittaustähtönen*) ja talvipaketti 1 000€ (tämä viittaa kahdella tähdykällä**) --- ja nainen pudonnut kärryiltä. Näitä summia ei nimittäin mikään selitä tarkemmin. Tähdykkäselitykset mainoksen sivussa pienellä ovat yhtä epämääräisiä, nimittäin: yksi * tarkoittaa että etu vaihtelee. Älä? Ja kaksi ** sisältää talvirenkaat ja lämmittimen. Onko se paljon tai enemmän? Ihan parasta on selitys kolmelle ***, koska se EI viittaa mihinkään mainoksessa: NAURUA!!! Jos tämä puhuttelee miehiä, alan menettää uskoni niihin...äijäparat..
No kuulkaa, jos on autokauppojen mainokset asiakkaita ala-arvostavia, tässä ihan vertailukohdaksi yhden tunnetun HUONEKALULIIKKEEN mainos, joka silminnähden tavoittelee naisasiakkaita (ja varmaan syytäkin: ei miehet sohvakauppaan halua lähteä vapaaehtoisesti). Eli tästä nyt mallia autokauppiaille: NÄIN houkutellaan nainen liikkeelle!
=> NAISTEN PÄIVÄT, hehkuttaa mainos. Kuvassa on kaksi naisen kuvaa (huom!. Blondi kiljaisee iloisesti "Ihanaa, saan naistenlehden kaupan (huom!) päälle". Brunette tutkailee korkokenkiään, ja puhekupla paljastaa ajatuksen "Hmmm. korot 0€". Lisäksi isolla nuolella siirretään huomio naisten kuvista neljään lisäetuun joita siis miehet eivät saa
1) naisille paremmat tarjoukset === mitä, ei mitään lisäselitystä. Tälläkö minä liikahtaisin?
2) kun ostat saat sen naistenlehden === joo, se tulee kyllä ihan kannettuna kotiin postilaatikkoon tai torstaisin kauppakassissakin (saako miehet miestenlehden?)
3) kuljetus- ja kasauspalvleut PUOLEEN hintaan. Ei siis ilmaiseksi. Mutta oikeasti, kuinka moni nainen oikeasti kuljettaa tai kasaa itse???? Ei puhuttele.
4) maksuaikaa x kk nyt ne korot 0€. Voi ihme: hävettää niin kamalasti näin ekonominaisena, että tähän liikkeeseen minua ei saa vaikka uhattaisiin - noh, grillimakkaralla?
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Volvo V60 syynissä
Olihan näppärää kuitenkin (miksi edes epäröin), netin kautta koeajon varaaminen. Laitoin koeajolomakkeet (kaksi kappaletta) siis matkaan perjantaina ja jo tiistaina minulle soitettiin, jätettiin soittopyyntö ja sain sähköpostia. Ja huom! molemmista oikein samalla kertaa!
Koeajokin järjestyi peräti samalle päivälle, oikein mallikkaasti. Ihan oma virheeni oli että päädyin paikalle surkean myöhään etten lopulta ehtinyt koeajamaan kuin sen V60:n. Mutta se olikin varsinainen mielenkiintoni kohde (V70 enempi sivujuonne) joten sen valitsin. Eikä autokauppiaasta yhtään huomannut, pienintäkään tunnelmaa että työpäivä meni vuokseni pitkäksi.
Kävi myös "nainen ratissa"-kömmähdys. Myöhästyin (?) hieman (??) myös siksi että autoliikkeeseen kiireessä ajaessani, pudotin onneton kännykkäni (liukas luikku, -skeles) penkin alle. Kaivelin sitä käsi rullalla kaikissa liikennevaloissa, mutta autoni penkin alus on niin täynnä vitkutinta ja hilaa, että onni oli että käden sain sieltä ylös... Niillä naarmuilla en enää kaivannut kännykkää.
Siis Bilian pihassa aukaisin oven ja laskeuduin kontalleni penkin viereen ja kaivelin, säädin penkkiä ja kaivelin, tungin penkin alle sateenvarjoa, kynää ja lumiharjaa (semmoinkin löytyi penkin alta!), mutta EI, se ärsyttävä vekotin ei suostunut osumaan niin sormiini että olisi sieltä noussut. Autokauppias kohtasikin rapapolvisen uraäidin, naama punaisena kynnenjämiään nuolevan äkäpussin joka ensimmäisenä haukkui oman autonsa penkin säätömahdollisuudet. Tai siis -mahdottomuudet! Äyk.
Mikä lie iskikään naiseen, kun testasin automyyjää (autoahan sitä piti?) ja kysyin, voisiko hän tai joku huoltamon miehistä auttaa asiassa ja kaivella sen kännykän ketaleen penkin alta? Siis vaikka näppärästi sillä aikaa kun kaahailen Volvolla? Ja vaikka ---ööö, siis liikehän on jo kiinni---
Ennen kuin ehdin kaasua painaa, autokauppias ojensi ovesta minulle ystävällisesti hymyillen kännykän. Ihmetykseni oli ilmeinen: kauppias totesi vain (!!) siirtäneensä penkin ihan etuasentoon ja ylös ja nostaneensa (!!!!! nyt oltiin vaarallisilla vesillä, grrr) kännykän lattialta. Silleen ihan helposti ja söpösti vain. Että näin.
Mutta Volvoon sitten: aloitetaan lopusta päin. Kun palasin autokauppaan, autokauppias kysyi "no-o, olikos jämäkän oloinen?". Vastaus "no jämäkkä tosiaan EI". Testasin tätä ihmeväittämää myös kollegaltani, naiselta jolla ON Volvo V60. Ei hänkään sitä jämäkkänä pitänyt: itse asiassa nauroi tuolle kommentille! Minuakin hymyilytti.
Volvo V60 on siis naisen käsissä pehmeä, juu ihan hyvällä tavalla. Hieman löperön oloinenkin jopa aluksi ja katuajossa, mutta suuremmalla nopeudella mukavasti kevyt ja pehmeä. Vaihteita ei oikein näin manuaalimallissa tunnistakaan, mutta hyvin ne menevät - ikään kuin löytävät - päälle. Ajo oli nautinto: volvomainen rullaavuus oli ilmeinen ja ajaminen miellyttävää. Auton ajonaikaiset härpättimet olivat hyvin saatavilla ja liikenteen tarkkailu auton puolesta lähes sensaatiomaista. Olisin päässyt (vaikka kauppa oli siis jo kiinnikin) testaamaan koeradalle tätä auton omaa reagointikyvykkyyttä mutten tohtinut. Kun olin jo sen kännykänkin ongituttanut autostani. Mutta AION testata sen kun palaan liikkeeseen ajamaan V70:n.
Eli suosittelen lämpimästi! Huom! mikäli preferoit enemmän automaattia, huomaa että Volvo tuo start-stop-tekniikan malleihinsa: mainittu tekniikka hivelee erityisesti polttoainetta säästävien mieltä. Kaksilitraiseen D3-turbodieselmoottoriin aluksi saatava uusi start-stop-tekniikka vähentää C02-päästöjä 10g/km, mikä vastaa 0,4 litran vähennystä kulutuksessa per 100 km. Onhan se jo jotain, vai mitä?
Koeajon jälkeen autokauppias soitti ja kysyi, miltäs nyt tuntuu. Melkein jo vastasin että hieman on nälkä ja vähän väsyttää, kunnes tajusin muistella ääneen sitä ihanan pehmeää - vähemmän jämäkkää - autokokemusta. Sovittiin että palaan pian V70:een ja myös siihen tarjolla olevaan testirataan!
Koeajokin järjestyi peräti samalle päivälle, oikein mallikkaasti. Ihan oma virheeni oli että päädyin paikalle surkean myöhään etten lopulta ehtinyt koeajamaan kuin sen V60:n. Mutta se olikin varsinainen mielenkiintoni kohde (V70 enempi sivujuonne) joten sen valitsin. Eikä autokauppiaasta yhtään huomannut, pienintäkään tunnelmaa että työpäivä meni vuokseni pitkäksi.
Kävi myös "nainen ratissa"-kömmähdys. Myöhästyin (?) hieman (??) myös siksi että autoliikkeeseen kiireessä ajaessani, pudotin onneton kännykkäni (liukas luikku, -skeles) penkin alle. Kaivelin sitä käsi rullalla kaikissa liikennevaloissa, mutta autoni penkin alus on niin täynnä vitkutinta ja hilaa, että onni oli että käden sain sieltä ylös... Niillä naarmuilla en enää kaivannut kännykkää.
Siis Bilian pihassa aukaisin oven ja laskeuduin kontalleni penkin viereen ja kaivelin, säädin penkkiä ja kaivelin, tungin penkin alle sateenvarjoa, kynää ja lumiharjaa (semmoinkin löytyi penkin alta!), mutta EI, se ärsyttävä vekotin ei suostunut osumaan niin sormiini että olisi sieltä noussut. Autokauppias kohtasikin rapapolvisen uraäidin, naama punaisena kynnenjämiään nuolevan äkäpussin joka ensimmäisenä haukkui oman autonsa penkin säätömahdollisuudet. Tai siis -mahdottomuudet! Äyk.
Mikä lie iskikään naiseen, kun testasin automyyjää (autoahan sitä piti?) ja kysyin, voisiko hän tai joku huoltamon miehistä auttaa asiassa ja kaivella sen kännykän ketaleen penkin alta? Siis vaikka näppärästi sillä aikaa kun kaahailen Volvolla? Ja vaikka ---ööö, siis liikehän on jo kiinni---
Ennen kuin ehdin kaasua painaa, autokauppias ojensi ovesta minulle ystävällisesti hymyillen kännykän. Ihmetykseni oli ilmeinen: kauppias totesi vain (!!) siirtäneensä penkin ihan etuasentoon ja ylös ja nostaneensa (!!!!! nyt oltiin vaarallisilla vesillä, grrr) kännykän lattialta. Silleen ihan helposti ja söpösti vain. Että näin.
Mutta Volvoon sitten: aloitetaan lopusta päin. Kun palasin autokauppaan, autokauppias kysyi "no-o, olikos jämäkän oloinen?". Vastaus "no jämäkkä tosiaan EI". Testasin tätä ihmeväittämää myös kollegaltani, naiselta jolla ON Volvo V60. Ei hänkään sitä jämäkkänä pitänyt: itse asiassa nauroi tuolle kommentille! Minuakin hymyilytti.
Volvo V60 on siis naisen käsissä pehmeä, juu ihan hyvällä tavalla. Hieman löperön oloinenkin jopa aluksi ja katuajossa, mutta suuremmalla nopeudella mukavasti kevyt ja pehmeä. Vaihteita ei oikein näin manuaalimallissa tunnistakaan, mutta hyvin ne menevät - ikään kuin löytävät - päälle. Ajo oli nautinto: volvomainen rullaavuus oli ilmeinen ja ajaminen miellyttävää. Auton ajonaikaiset härpättimet olivat hyvin saatavilla ja liikenteen tarkkailu auton puolesta lähes sensaatiomaista. Olisin päässyt (vaikka kauppa oli siis jo kiinnikin) testaamaan koeradalle tätä auton omaa reagointikyvykkyyttä mutten tohtinut. Kun olin jo sen kännykänkin ongituttanut autostani. Mutta AION testata sen kun palaan liikkeeseen ajamaan V70:n.
Eli suosittelen lämpimästi! Huom! mikäli preferoit enemmän automaattia, huomaa että Volvo tuo start-stop-tekniikan malleihinsa: mainittu tekniikka hivelee erityisesti polttoainetta säästävien mieltä. Kaksilitraiseen D3-turbodieselmoottoriin aluksi saatava uusi start-stop-tekniikka vähentää C02-päästöjä 10g/km, mikä vastaa 0,4 litran vähennystä kulutuksessa per 100 km. Onhan se jo jotain, vai mitä?
Koeajon jälkeen autokauppias soitti ja kysyi, miltäs nyt tuntuu. Melkein jo vastasin että hieman on nälkä ja vähän väsyttää, kunnes tajusin muistella ääneen sitä ihanan pehmeää - vähemmän jämäkkää - autokokemusta. Sovittiin että palaan pian V70:een ja myös siihen tarjolla olevaan testirataan!
lauantai 17. syyskuuta 2011
Hyundai Hesarissa
En ole juurikaan kiinnittänyt huomiota lehtien autojuttuihin aiemmin, mutta nyt huomaan syynääväni niitä innolla. Mm. nyt vasta huomasin että perheemme postilaatikkoon todellakin tulee lehtiä, kuten esim. Auto Bild ja TM. Mutta hei, perheen miehet. Minähän - perheen äiti ja nainen - olen se perheen autoihminen!? Wow, nyt havahduin ahmimaan niitä innolla...
Mutta hei, lauantain 17.9. Hesarissa todetaan autosivujen etusivulla näin: "Hyundai i30: erottuvaa muotoilua" Tästähän saa mielikuvan että se on positiivisesti erottuvaa, vai mitä sanotte?
Teksti kuitenkin jatkuu näin "Hyundai i30:n ulkoinen olemus on terhakan virtaviivainen ja erottuva. Yksityiskohdat havaitakseen auto on nähtävä läheltä, kauempaa se muistuttaa kaltaisiaan" Siis niinkuin muita autojako?
Ja nyt tulee se jatko eli supertylppäys, teksti jatkuu näin "Kojelaudan ratkaisut ovat persoonattomat, materiaalituntuva on muovinen. Takana on muutoin hyvät tilat matkustaa, mutta päälaki tapaa herkästi kattoon ja oven karmiin. Uuden viistoperän tavaratila on lyhyt ja käyttöä hankaloittaa korkea nostokynnys."
Että näin? Mitä siis piti nähdä lähempää ymmärtääkseen että Hyundaissa on erottuvaa muotoilua? Piti kolauttaa päänsä ja tuntea muovi käsissään? Ja tuntea hauiksen voima saadakseen tavarat konttiin?
Kuulkaa, mitä te tähän sanotte?
Mutta hei, lauantain 17.9. Hesarissa todetaan autosivujen etusivulla näin: "Hyundai i30: erottuvaa muotoilua" Tästähän saa mielikuvan että se on positiivisesti erottuvaa, vai mitä sanotte?
Teksti kuitenkin jatkuu näin "Hyundai i30:n ulkoinen olemus on terhakan virtaviivainen ja erottuva. Yksityiskohdat havaitakseen auto on nähtävä läheltä, kauempaa se muistuttaa kaltaisiaan" Siis niinkuin muita autojako?
Ja nyt tulee se jatko eli supertylppäys, teksti jatkuu näin "Kojelaudan ratkaisut ovat persoonattomat, materiaalituntuva on muovinen. Takana on muutoin hyvät tilat matkustaa, mutta päälaki tapaa herkästi kattoon ja oven karmiin. Uuden viistoperän tavaratila on lyhyt ja käyttöä hankaloittaa korkea nostokynnys."
Että näin? Mitä siis piti nähdä lähempää ymmärtääkseen että Hyundaissa on erottuvaa muotoilua? Piti kolauttaa päänsä ja tuntea muovi käsissään? Ja tuntea hauiksen voima saadakseen tavarat konttiin?
Kuulkaa, mitä te tähän sanotte?
perjantai 16. syyskuuta 2011
Volvot koeajoon netistä?
Volvot ovat kiehtovia autoja: en oikein osaa päättää kiinnostaako minua enemmän V60 vai V70. Siksi ajattelin koeajaa molemmat. Ja ehkä mieluiten yhdellä ja samalla käynnillä.
Tutustuin nettisivuilta molempiin malleihin: Volvo kiteyttää ylivoimaisuudet viiteen kohokohtaan. Puhuttelevatko ne minua? Ovatko yllättäviä? Osin kyllä. Sinänsä monimuotoisen autoverbaliikan sekamelskassa tällainen viiden kohdan tähditys on miellyttävää...
V60 tarjoaa innovatiivista turvallisuutta; käytännössä tarkkailee tietä osin puolestasikin. Siihen saa myös lisävarusteita juuri niinkuin haluat (eikö yleensä autoihin melkein saa?). Ulkonäkö on nostettu myös kohokohdaksi: taitaa olla katsojan silmässä sen kauneus. Moottorin suorituskyky on myös yksi kohokohta. Njaa...
V70 sitä vastoin aloittaa (huom!) ulkonäöllä: se on ralliautomaista kaartia, ainakin mainoksen mukaan. Myös vesi elementtinä on yhdistetty ulkonäköön. Seuraavaksi nousee ympäristöystävällisyys esiin. No nyt tulee se yllätys: musiikki! Se tulee omaan ja kyyditettäviesi korviin kuin suoraan artistin suusta. Lopuksi ihan sama ulkonäkönosto kuin V60:ssäkin. Njaa...
Mikä näistä nyt siis erottui? 1) haluanko siis mieluummin olla omia kykyjäni valppaampi liikenteessä vaiko 2) edetä kuin vuoroveden voimalla rallimaiseen tyyliin, matti toisessa ja teppo toisessa korvassa? Ensimmäinen voisi ehkä istua minulle paremmin, kun niin (liian) usein automatka sujahtaa puheluja hoidellessa ja huomiokyky liikenteeseen voisi tarvita tukea...
Koska haluan siis kokeilla molempia, on parempi varata ajo etukäteen. Voihan olla ettei se muuten yhdellä kerralla onnistu. Tosin koeajon voi varata käytännössä vain yhteen merkkiin kerrallaan. Täytin kaksi nettilomaketta :) Nyt vain odotellaan ja kuulostellaan, koska kuuluu ja mitä.
Palaan pian - toivon!
Tutustuin nettisivuilta molempiin malleihin: Volvo kiteyttää ylivoimaisuudet viiteen kohokohtaan. Puhuttelevatko ne minua? Ovatko yllättäviä? Osin kyllä. Sinänsä monimuotoisen autoverbaliikan sekamelskassa tällainen viiden kohdan tähditys on miellyttävää...
V60 tarjoaa innovatiivista turvallisuutta; käytännössä tarkkailee tietä osin puolestasikin. Siihen saa myös lisävarusteita juuri niinkuin haluat (eikö yleensä autoihin melkein saa?). Ulkonäkö on nostettu myös kohokohdaksi: taitaa olla katsojan silmässä sen kauneus. Moottorin suorituskyky on myös yksi kohokohta. Njaa...
V70 sitä vastoin aloittaa (huom!) ulkonäöllä: se on ralliautomaista kaartia, ainakin mainoksen mukaan. Myös vesi elementtinä on yhdistetty ulkonäköön. Seuraavaksi nousee ympäristöystävällisyys esiin. No nyt tulee se yllätys: musiikki! Se tulee omaan ja kyyditettäviesi korviin kuin suoraan artistin suusta. Lopuksi ihan sama ulkonäkönosto kuin V60:ssäkin. Njaa...
Mikä näistä nyt siis erottui? 1) haluanko siis mieluummin olla omia kykyjäni valppaampi liikenteessä vaiko 2) edetä kuin vuoroveden voimalla rallimaiseen tyyliin, matti toisessa ja teppo toisessa korvassa? Ensimmäinen voisi ehkä istua minulle paremmin, kun niin (liian) usein automatka sujahtaa puheluja hoidellessa ja huomiokyky liikenteeseen voisi tarvita tukea...
Koska haluan siis kokeilla molempia, on parempi varata ajo etukäteen. Voihan olla ettei se muuten yhdellä kerralla onnistu. Tosin koeajon voi varata käytännössä vain yhteen merkkiin kerrallaan. Täytin kaksi nettilomaketta :) Nyt vain odotellaan ja kuulostellaan, koska kuuluu ja mitä.
Palaan pian - toivon!
torstai 8. syyskuuta 2011
Citroen DS3 hersytti hymyn huulille
Kävikös tässä hieman vanhanaikaisesti? Menet ostamaan edullista, vaikka tarjouksen perässä, ja päädyt johonkin toiseen. No ei se mitään, tähän on jo totuttukin : )
Sain toimeksiannon (kiitos TH) koeajaa pienikulutuksisen ja pienikuluisen auton, kenties automaatilla (kulut nousevat) ja hybridikin vielä. Onneksi ei sentään sähköautoa: sitä olisi jopa minun vaikea selittää tähän kategoriaan.
Päädyin ajamaan Veholle tietäen että siellä on tarjolla monia pieniäkin autoja: eihän se tietenkään (?) kivaa ole että asiakas tulee sisään varttia vaille hetkeä kun autokauppa menee kiinni. Lue: voi ei, tämä työpäivähän oli jo lähes päättynyt?
Ja vielä masentavampaa taitaa olla se, että asiakas täräyttää ilmoille odotetun "katselen tässä vain" sijaan, että onkin ihan oikeasti ostamassa autoa. Helppo vastaus on hymyillä ja sanoa että käytetyt autot löytyvät meiltä alakerrasta ja lähes siirtää minut ajatuksen voimalla portaiden päähän zzzzziiip. Onneksi olen nopea (batang!) ja ehdin korjata olevani ostamassa siis uutta autoa - ennen kuin saan fyysistä tyrkkäisyapua kollegauhrin luo...
Pieni auto on toiveissa, pieni kooltaan, kulutukseltaan ja hinnaltaan. Perheen kakkosauto, kyllä. Saisi muuten olla myös automaatti ja hybridi. Myyjä on hiljaa ja hymyilee kurttu otsalla. Jotenkin tulee sellainen tunne että ihan kohta hän laittaa silmät kiinni ja ajatuskupla hänen päänsä päällä paljastaa "jos nyt en vain avaa silmiäni hetkeen, häviäisiköhän tuo täältä?" Ei häviä ja myyjän hartiat lysähtävät aavistuksen kun hymyilen lopuksi herttaisesti sanoen "ja toivoisin auton olevan keltaisen, kirkkaan niinkuin sitruunan keltaisen". Täh? No, läppä hei. Unohda se keltainen. Tulipahan nyt vain mieleeni (tuosta hieman happamahkosta olemuksestasi).
Tässä kaupassa myyjät ovat tiukasti merkkiosaajia: pelastus siis! Logiikka menee niin ettei hän edes yritä esitellä omaa merkkiään vaan ohjaan minut kollegalle: Skodan nopea esittely hoidettu ja kyllä nyt kovasti tuntuu siltä että Honda Jazz sopisi sinulle kuitenkin jotenkin paremmin. (ja siellä on naismyyjä jonka kanssa hän ei ehkä ole ihan parhaissa väleissä?) Tosin hän ei voi sitä esitellä kun ei sitten-yhtään-tunne-niitä-Hondia, vaan vain näitä Skodia. Ihmettelen miten hän voi sitten sitä minulle suositella? Mitäpä tuota miettimään vaan siirrymme Hondien äärelle. Myyjä huikkaa topakasti Honda-myyjää paikalle, siis sitä naismyyjää! Vaan tämäkin on jo väsynyt työpäivään ja hänellä on-jo-asiakas-sinä-senkin-sanonko-mikä... Myyjäni jää vaivautuneena vierelleni selitellen että "oikea" myyjäni tulee ihan pian kun on päässyt tuosta asiakkaasta eroon. Että silleen, hyvää päivää vain.
Ihan fiksusti hän ei minua kuitenkaan ihan yksin jätä vaan kertoilee jotain Hondistakin - tietäen että kohta helpottaa. Näyttää olevan ihan kivat tilatkin vaikken-tästä-kyllä-mitään-siis-kertakaikkiaan-tiedäkään. Minusta alkaa tuntua siltä että jopa minäkin osaisin jotain fiksua sanoa Hondasta... Jälleen huikkaisu kollegalle, etkös jo sieltä joutuisi? Vastauksena kipakka "tämä asiakas täällä on jo odottanut tosi kauan niin että --sihinää--". Myyjäni yrittää virittää jotain kysymällä kuinka pitkään aion autoa pitää. Meinaan kun kolmessa vuodessa kai ne hybridin akutkin väsyvät. Vastaan että yleensä olen vaihtanut autoa juurikin tuossa ajassa, johon myyjä iloisesti toteaa että silloinhan ei (nais)kuskin tarvitse pohtia akkuja vaan ne jäävät seuraavan omistajan mietittäväksi. Kurtistan kulmiani kysyen, mikä mahtaa olla vaikutus jälleenmyynti-/vaihtohintaan? Öööh, myyjä taitaa nyt tajuta ettei pääsekään minusta tällä tavoin eroon, ja huomaa toisen tilaisuuden. Citroen-myyjä nimittäin tepastelee lähistölle ja voisin vaikka vannoa, että hän oikeasti aistii tilanteen tylsyyden. Hän tulee iloisesti paikalle, kättelee reippaasti ja "oikeaa" myyjää odotellessamme kertoilee Hondasta, vaikka siis Citroen-myyjä onkin. --- taustalta kuuluu whiuup: Skoda-myyjä hävisi livakasti atomeina ilmaan --- Sujuvasti Citroen-myyjä kääntää huomioni myös Citroen-hybrideihin ja oletkos-hei nähnyt sähköautoa? Myyjän silmät ovat innostuneet ja toden totta, siinähän se on! Wow, tartun tunteeseen. Ja on kallis, lähes 45te. Millaista myyntiä näille odotetaan? No, erityisesti ammattikäyttöön kaupungissa. Joo.
Kello on jo niin paljon että totean tilanteen lähes menetetyksi ja sanon itseäni huvittaakseni vielä kerran että ovatko keltaiset autot yleistyneet kun jotenkin näen nyt niitä paljon: ehkä haluaisin paitsi pienikuluisen, myös keltaisen auton. Myyjä tarttuu tähän asiallisesti ja innokkaasti. Edullinen ja kulutukseltaan ihan ok-pieni on Citroen DS3 - mutta mikä ulkomuoto! No nyt kirkastuu omakin katseeni. Näyttelyauto ei ole keltainen, mutta DS3:n tyyliin kaksivärinen: prosyyriplakaatissa on malliauton kuva ja se ON TODENTOTTA keltainen ja katto musta! Kaunis - ihana : )
Vieläkö voisi koeajaa: kyllä vain. Vaikka aamuun, kun liike menee kiinnikin. Tosin koeajettava malli on harkitsemaani Vti 95 Chic (huomaa naisellinen nimi!) versiota jykevämpi: ajan THP 156 Sport Chicin. Ysivitonen on hieman alle 20te, kulutus tosin 5,8 ja automaatilla 22te. Sportti 24,7te ja hevosvoimia 36 enemmän. Ja sporttiset kuppipenkit: NAM.
Rykäisen liikenteeseen: tämä todella tekee kyllä pikkuautoksi vaikutuksen. Ei jäykkä eikä jämäkkä, ihmeen sulava ja käsissä kuitenkin. Ralliratti uutta muotoilua ja kojetaulun mittaristo kuin vanhanajan ralliautossa: NAM NAM! Auton sisustus hivelee silmää ja korkeus tekee myös korkokengillä ajamisen ihmeen helpoksi. Auto erottuu liikenteessä muista ulkonäöltään, vaikka tämä yksilö onkin yksivärinen musta. Se musta-keltainen olisi varmasti namu.
Aion seurata näitä liikenteessä: en nimittäin ole vielä yhteenkään esim. liikennevaloissa kiinnittänyt huomiota, vaikka auto onkin poikkeuksellisen näköinen ja oikein kauniskin. Mistähän se kertoo? Hmm...
Sain toimeksiannon (kiitos TH) koeajaa pienikulutuksisen ja pienikuluisen auton, kenties automaatilla (kulut nousevat) ja hybridikin vielä. Onneksi ei sentään sähköautoa: sitä olisi jopa minun vaikea selittää tähän kategoriaan.
Päädyin ajamaan Veholle tietäen että siellä on tarjolla monia pieniäkin autoja: eihän se tietenkään (?) kivaa ole että asiakas tulee sisään varttia vaille hetkeä kun autokauppa menee kiinni. Lue: voi ei, tämä työpäivähän oli jo lähes päättynyt?
Ja vielä masentavampaa taitaa olla se, että asiakas täräyttää ilmoille odotetun "katselen tässä vain" sijaan, että onkin ihan oikeasti ostamassa autoa. Helppo vastaus on hymyillä ja sanoa että käytetyt autot löytyvät meiltä alakerrasta ja lähes siirtää minut ajatuksen voimalla portaiden päähän zzzzziiip. Onneksi olen nopea (batang!) ja ehdin korjata olevani ostamassa siis uutta autoa - ennen kuin saan fyysistä tyrkkäisyapua kollegauhrin luo...
Pieni auto on toiveissa, pieni kooltaan, kulutukseltaan ja hinnaltaan. Perheen kakkosauto, kyllä. Saisi muuten olla myös automaatti ja hybridi. Myyjä on hiljaa ja hymyilee kurttu otsalla. Jotenkin tulee sellainen tunne että ihan kohta hän laittaa silmät kiinni ja ajatuskupla hänen päänsä päällä paljastaa "jos nyt en vain avaa silmiäni hetkeen, häviäisiköhän tuo täältä?" Ei häviä ja myyjän hartiat lysähtävät aavistuksen kun hymyilen lopuksi herttaisesti sanoen "ja toivoisin auton olevan keltaisen, kirkkaan niinkuin sitruunan keltaisen". Täh? No, läppä hei. Unohda se keltainen. Tulipahan nyt vain mieleeni (tuosta hieman happamahkosta olemuksestasi).
Tässä kaupassa myyjät ovat tiukasti merkkiosaajia: pelastus siis! Logiikka menee niin ettei hän edes yritä esitellä omaa merkkiään vaan ohjaan minut kollegalle: Skodan nopea esittely hoidettu ja kyllä nyt kovasti tuntuu siltä että Honda Jazz sopisi sinulle kuitenkin jotenkin paremmin. (ja siellä on naismyyjä jonka kanssa hän ei ehkä ole ihan parhaissa väleissä?) Tosin hän ei voi sitä esitellä kun ei sitten-yhtään-tunne-niitä-Hondia, vaan vain näitä Skodia. Ihmettelen miten hän voi sitten sitä minulle suositella? Mitäpä tuota miettimään vaan siirrymme Hondien äärelle. Myyjä huikkaa topakasti Honda-myyjää paikalle, siis sitä naismyyjää! Vaan tämäkin on jo väsynyt työpäivään ja hänellä on-jo-asiakas-sinä-senkin-sanonko-mikä... Myyjäni jää vaivautuneena vierelleni selitellen että "oikea" myyjäni tulee ihan pian kun on päässyt tuosta asiakkaasta eroon. Että silleen, hyvää päivää vain.
Ihan fiksusti hän ei minua kuitenkaan ihan yksin jätä vaan kertoilee jotain Hondistakin - tietäen että kohta helpottaa. Näyttää olevan ihan kivat tilatkin vaikken-tästä-kyllä-mitään-siis-kertakaikkiaan-tiedäkään. Minusta alkaa tuntua siltä että jopa minäkin osaisin jotain fiksua sanoa Hondasta... Jälleen huikkaisu kollegalle, etkös jo sieltä joutuisi? Vastauksena kipakka "tämä asiakas täällä on jo odottanut tosi kauan niin että --sihinää--". Myyjäni yrittää virittää jotain kysymällä kuinka pitkään aion autoa pitää. Meinaan kun kolmessa vuodessa kai ne hybridin akutkin väsyvät. Vastaan että yleensä olen vaihtanut autoa juurikin tuossa ajassa, johon myyjä iloisesti toteaa että silloinhan ei (nais)kuskin tarvitse pohtia akkuja vaan ne jäävät seuraavan omistajan mietittäväksi. Kurtistan kulmiani kysyen, mikä mahtaa olla vaikutus jälleenmyynti-/vaihtohintaan? Öööh, myyjä taitaa nyt tajuta ettei pääsekään minusta tällä tavoin eroon, ja huomaa toisen tilaisuuden. Citroen-myyjä nimittäin tepastelee lähistölle ja voisin vaikka vannoa, että hän oikeasti aistii tilanteen tylsyyden. Hän tulee iloisesti paikalle, kättelee reippaasti ja "oikeaa" myyjää odotellessamme kertoilee Hondasta, vaikka siis Citroen-myyjä onkin. --- taustalta kuuluu whiuup: Skoda-myyjä hävisi livakasti atomeina ilmaan --- Sujuvasti Citroen-myyjä kääntää huomioni myös Citroen-hybrideihin ja oletkos-hei nähnyt sähköautoa? Myyjän silmät ovat innostuneet ja toden totta, siinähän se on! Wow, tartun tunteeseen. Ja on kallis, lähes 45te. Millaista myyntiä näille odotetaan? No, erityisesti ammattikäyttöön kaupungissa. Joo.
Kello on jo niin paljon että totean tilanteen lähes menetetyksi ja sanon itseäni huvittaakseni vielä kerran että ovatko keltaiset autot yleistyneet kun jotenkin näen nyt niitä paljon: ehkä haluaisin paitsi pienikuluisen, myös keltaisen auton. Myyjä tarttuu tähän asiallisesti ja innokkaasti. Edullinen ja kulutukseltaan ihan ok-pieni on Citroen DS3 - mutta mikä ulkomuoto! No nyt kirkastuu omakin katseeni. Näyttelyauto ei ole keltainen, mutta DS3:n tyyliin kaksivärinen: prosyyriplakaatissa on malliauton kuva ja se ON TODENTOTTA keltainen ja katto musta! Kaunis - ihana : )
Vieläkö voisi koeajaa: kyllä vain. Vaikka aamuun, kun liike menee kiinnikin. Tosin koeajettava malli on harkitsemaani Vti 95 Chic (huomaa naisellinen nimi!) versiota jykevämpi: ajan THP 156 Sport Chicin. Ysivitonen on hieman alle 20te, kulutus tosin 5,8 ja automaatilla 22te. Sportti 24,7te ja hevosvoimia 36 enemmän. Ja sporttiset kuppipenkit: NAM.
Rykäisen liikenteeseen: tämä todella tekee kyllä pikkuautoksi vaikutuksen. Ei jäykkä eikä jämäkkä, ihmeen sulava ja käsissä kuitenkin. Ralliratti uutta muotoilua ja kojetaulun mittaristo kuin vanhanajan ralliautossa: NAM NAM! Auton sisustus hivelee silmää ja korkeus tekee myös korkokengillä ajamisen ihmeen helpoksi. Auto erottuu liikenteessä muista ulkonäöltään, vaikka tämä yksilö onkin yksivärinen musta. Se musta-keltainen olisi varmasti namu.
Aion seurata näitä liikenteessä: en nimittäin ole vielä yhteenkään esim. liikennevaloissa kiinnittänyt huomiota, vaikka auto onkin poikkeuksellisen näköinen ja oikein kauniskin. Mistähän se kertoo? Hmm...
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Miksi Mazda?
Kiihkeän autoviikonlopun yhdeksi kohteeksi valitsin Mazdan: jonkunlainen haiku muodostui mainoksia katsellessa mahdollisesta koeajokohteesta mutta kyllä varsinaisen päätöksen itse automerkin suhteen tein raadollisesti: päiväkahvit ja yllätyslahja kiinnostivat. Millä ja miten käytännössä asiakkaita autoliikkeessä houkutellaan ja palkitaan.
Saavuin autokaupan ovelle ja vastaanotto oli aivan toista luokkaa kuin Toyotalla (jossa sain - jouduin - kierrellä kaikessa rauhassa ympäri liikettä. Ja olisin kierrellyt itseni ovesta uloskin ihan rauhassa, ellen olisi päättänyt ajaa koeajoa...). Minut suorastaan kiskaistiin sisään, ystävällisesti ja innostuneesti. Ovella oli vastassa myyntipäällikkö joka hymyillen heitti pari kriittistä kysymystä ja niiden perusteella vinkkasi, salamannopeasti paikalle ponnahtaneen nuoren miesmyyjän. Wow...
Kiertelimme liikkeessä mahdollisten ehdokkaiden ympärillä: kyllä, kakkosauto perhekäyttöön... ja päädyimme kokeilemaan Mazda6 HB 2.0 Touring 6MT Sov VL2:a. Touring-varustelu on minulle sopiva, ei ylimääräisiä herkkuja kun en kuitenkaan työkseni aja eli vietä autossa työmatkaa pidempää aikaa, mutta jotain luksusta kuitenkin. Hybrideistä ei kannattanut keskustella, mutta vähäpäästöisyys ja ennenkaikkea turvallisuus nousivat kovasti esille. Hyvä hyvä sekin!
Auto-opastus oli hyvä ja napakka, ei mitään naiskuski-jargonia : ) Tosin koitin myyjää hieman ärsytellä sille puolelle, paljastamalla ajonopeuden säädön "lempinimen" mutta onneksi hänelle, hän vain nauroi hersyvästi todeten ettei ollut tuommoista lempinimeä ennen kuullutkaan, mutta arveli tiedon olevan jatkossa kenties hyödyksi!
Mazda6:a arvioisin sanalla napakka. Ajettavuus ihan ok, ei mitään väristyksiä tai ihania oivalluksia. Taustapeili kuulemma automaattisesti himmenee kun joku ajaa pimeällä liian lähellä, mutta sen toimivuutta ei näin päiväsaikaan voinut kokea. Uskon että on ihan näppärä piirre autossa. Harmillisesti omasta mielestäni Mazdan ulkonäkö ei puhuttele: en oikeasti erota Mazdaa muista autoista muuta kuin siitä merkistä... Hatchback on autona ihan linjakas ja onnistunut, kauniimpi kuin Mazda sedan mutta sitä toki sopii odottaakin.
Palattuani koeajolta sain mässykupongin (heheh : ). Myyjä teki salamannopeasti minulle tarjouksen ja rapistelin Hesarin mainosta käsissäni: tarjouksen saatuani kysyin häneltä oliko kuponki se lehdessä luvattu yllätyspalkinto? Sekunnin murto-osan myyjän silmissä välähti "mikä yllätyspalkinto" mutta hän kokosi itsensä hienosti ja sanoi että joo-oo-ja-sitten-voisin-antaa-sinulle-myös... Sain matkaan Mazda-pyyhkeen, ihan hienon sellaisen! Sovimme palaavamme asiaan ja läksin pois.
Yllättäen ovella naismyyjä vielä tuli eteeni: hei, joitko jo kakkukahvit? No en, todentotta. Sehän oli syy miksi tänne juuri tulin! Hän vinkkasi minut läheiseen asiakastilaan jossa parin muun asiakkaan kanssa otin kahvia ja kertakaikkisen herkullista suklaakakkua. Hymyillen kävelin ulos.
Talon myyntipäällikkö kätteli nuortaparia pihalla ja tuli sen jälkeen kysymään minun kuulumisia. Sanoin että auto on ihan ok ja myyjä erityisesti oli innostunut ja miellyttävä! Myyntipäällikkö oli tyytyväinen, piti vielä lyhyen yhteenvedon auton turvallisuudesta sekä utsi missä muualla olin käynyt. Hän kysyi myös maistuiko kakku ja kertoi että jos leipoakin vielä autojen osaamisen lisäksi taitaisi, toki tekisi kakut asiakkaille itse. No sepä olisi myös jotain!
Sopivassa suhteessa siis teknisiä yksityiskohtia, värivaihtoehtoja ja turvallisuus selvästi oli kärkiasia minunkaltaisessani naisasiakkaan kohtaamisessa. Loppukaneettina voisi todeta että myyjä myös pyrki klousaamaan kaupan nopeasti (ymmärrettävää), ja kertoili mitä värejä löytyy heti ja kuparinpunainenkin tulisi varastosta todella hetkessä. Jostain syystä mikään väri ei niin paljoa alkanut houkutella että nopean kaupan etuna saatavat talvirenkaat olisivat tehneet minuun vaikutusta myöskään: vaikkei auto kovin kallis olekaan, 1500 euron etu ei rohkaise ostamaan autoa siltä istumalta, tai ajolta siis.
Saavuin autokaupan ovelle ja vastaanotto oli aivan toista luokkaa kuin Toyotalla (jossa sain - jouduin - kierrellä kaikessa rauhassa ympäri liikettä. Ja olisin kierrellyt itseni ovesta uloskin ihan rauhassa, ellen olisi päättänyt ajaa koeajoa...). Minut suorastaan kiskaistiin sisään, ystävällisesti ja innostuneesti. Ovella oli vastassa myyntipäällikkö joka hymyillen heitti pari kriittistä kysymystä ja niiden perusteella vinkkasi, salamannopeasti paikalle ponnahtaneen nuoren miesmyyjän. Wow...
Kiertelimme liikkeessä mahdollisten ehdokkaiden ympärillä: kyllä, kakkosauto perhekäyttöön... ja päädyimme kokeilemaan Mazda6 HB 2.0 Touring 6MT Sov VL2:a. Touring-varustelu on minulle sopiva, ei ylimääräisiä herkkuja kun en kuitenkaan työkseni aja eli vietä autossa työmatkaa pidempää aikaa, mutta jotain luksusta kuitenkin. Hybrideistä ei kannattanut keskustella, mutta vähäpäästöisyys ja ennenkaikkea turvallisuus nousivat kovasti esille. Hyvä hyvä sekin!
Auto-opastus oli hyvä ja napakka, ei mitään naiskuski-jargonia : ) Tosin koitin myyjää hieman ärsytellä sille puolelle, paljastamalla ajonopeuden säädön "lempinimen" mutta onneksi hänelle, hän vain nauroi hersyvästi todeten ettei ollut tuommoista lempinimeä ennen kuullutkaan, mutta arveli tiedon olevan jatkossa kenties hyödyksi!
Mazda6:a arvioisin sanalla napakka. Ajettavuus ihan ok, ei mitään väristyksiä tai ihania oivalluksia. Taustapeili kuulemma automaattisesti himmenee kun joku ajaa pimeällä liian lähellä, mutta sen toimivuutta ei näin päiväsaikaan voinut kokea. Uskon että on ihan näppärä piirre autossa. Harmillisesti omasta mielestäni Mazdan ulkonäkö ei puhuttele: en oikeasti erota Mazdaa muista autoista muuta kuin siitä merkistä... Hatchback on autona ihan linjakas ja onnistunut, kauniimpi kuin Mazda sedan mutta sitä toki sopii odottaakin.
Palattuani koeajolta sain mässykupongin (heheh : ). Myyjä teki salamannopeasti minulle tarjouksen ja rapistelin Hesarin mainosta käsissäni: tarjouksen saatuani kysyin häneltä oliko kuponki se lehdessä luvattu yllätyspalkinto? Sekunnin murto-osan myyjän silmissä välähti "mikä yllätyspalkinto" mutta hän kokosi itsensä hienosti ja sanoi että joo-oo-ja-sitten-voisin-antaa-sinulle-myös... Sain matkaan Mazda-pyyhkeen, ihan hienon sellaisen! Sovimme palaavamme asiaan ja läksin pois.
Yllättäen ovella naismyyjä vielä tuli eteeni: hei, joitko jo kakkukahvit? No en, todentotta. Sehän oli syy miksi tänne juuri tulin! Hän vinkkasi minut läheiseen asiakastilaan jossa parin muun asiakkaan kanssa otin kahvia ja kertakaikkisen herkullista suklaakakkua. Hymyillen kävelin ulos.
Talon myyntipäällikkö kätteli nuortaparia pihalla ja tuli sen jälkeen kysymään minun kuulumisia. Sanoin että auto on ihan ok ja myyjä erityisesti oli innostunut ja miellyttävä! Myyntipäällikkö oli tyytyväinen, piti vielä lyhyen yhteenvedon auton turvallisuudesta sekä utsi missä muualla olin käynyt. Hän kysyi myös maistuiko kakku ja kertoi että jos leipoakin vielä autojen osaamisen lisäksi taitaisi, toki tekisi kakut asiakkaille itse. No sepä olisi myös jotain!
Sopivassa suhteessa siis teknisiä yksityiskohtia, värivaihtoehtoja ja turvallisuus selvästi oli kärkiasia minunkaltaisessani naisasiakkaan kohtaamisessa. Loppukaneettina voisi todeta että myyjä myös pyrki klousaamaan kaupan nopeasti (ymmärrettävää), ja kertoili mitä värejä löytyy heti ja kuparinpunainenkin tulisi varastosta todella hetkessä. Jostain syystä mikään väri ei niin paljoa alkanut houkutella että nopean kaupan etuna saatavat talvirenkaat olisivat tehneet minuun vaikutusta myöskään: vaikkei auto kovin kallis olekaan, 1500 euron etu ei rohkaise ostamaan autoa siltä istumalta, tai ajolta siis.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Hybridi naisen käsissä
Hesari on tänään pullollaan automainoksia, autonäyttelyilmoituksia ja maahantuojien sivuja. Lähden koeajamaan pari autoa: mitä valitsisin ja millä perusteella?
Silmäilin ilmoituksia moneen kertaan: yleiskommenttina todettakoon, että autonäyttelyyn pyritään selvästi houkuttelemaan koko perhe. Oheistoiminta on aika lapsille kohdistettua: on piirustuskilpailua (jossa tosin se palkinto puhuttelee vanhempia ehkä konkreettisemmin kuin lasta), erilaisia lapsille tuttuja hahmoja vierailulla sun muuta.
Koska olen menossa koeajamaan paria autoa ilman perhettäni, päätän olla menemättä näihin erityisesti lapsien viihtyvyyteen panostaviin kohteisiin. Tutkailen - automerkeistä sinällään välittämättä - ilmoituksia, joissa olisi jotain minulle... Hmm, maistuisivatkohan kakkukahvit koeajon ohessa, ehkä? Talvilomamatka laina-autolla -arpajaiset: kyllä. Lisäksi tarjolla mässykuponkia ja yllätyslahjaa. Ok, näillä siis mennään tänään : )
Valitsen Toyotan (automerkin tarkemman valinnan jätän automyyjälle) ja suuntaan kohti Kaivokselaa!
Kävelen autokauppaan sisään: aika vähän väkeä, ensihuomiona sanottakoon. Siitä huolimatta ehdin kierrellä kaupan pariinkin kertaan, kurkistella muutamien autojen sisälle ja lopuksi landaan keskiaukiolle nojailemaan pystypöytään. Josko joku noukkisi minut tästä? Pyörittelen ja rapistelen kädessäni Hesarin mainosta...
Ei mitään.
Kuuntelen mielenkiinnolla lähimpänä olevan automyyjän jutustelua miesasiakkaan (?) kanssa: tosin he eivät keskustele auton ostamisesta vaan Top Gear -ohjelman viime käänteistä... (Huokaisu) ja tarkastelen ympäristöä: arvelen että ehkä jutustelumiehen mukana on se nuori perhe, joka lähistöllä innolla istuilee eri autojen sisällä. Kenties siis lopulta kyse on kaupankäynnistä ja appiukko hauskuuttaa itseään ohessa.
Yksi autokauppias kävelee kohti keskiaukiota, mutta viime hetkellä kaartaa autojen taakse ja aivan ihmeesti onnistuu lähes catwalk-tyylillä astellen siirtymään puskureiden takaa kohti toimistoa. Ei varmasti kohtaa asiakasta.
Lopulta toivo värähtää: kauppoja tehnyt naismyyjä saattelee asiakkaan matkaan ja lähestyy. Tosin valitsee vierestäni (jälkeeni saapuneen) miesasiakkaan. No silleen.
Lopulta päätän tehdä hyökkäyksen. Kävelen appiukko-asiakkaan myyjän vierelle ja anteeksipyytäen keskeytystä, tiedustelen miten toimia kun haluaisin koeajaa auton. Myyjä jättää appiukon niille sijoilleen ja sitten mennään, kohti autokauppiaan pömpeliä. Vilkaisen anteeksipyydellen appiukkoa muttei hän näytä yhtään närkästyneeltä. Eli ei siellä autoa kai vakavasti oltu ostamassa, lopultakaan.
Autokauppias aluksi tiedustelee mitä haen: pientä perheautoa, kakkosautoa, ei kovin kallista, muotoilen. Entä mikä on suhteeni (?) päästöihin ja kulutukseen? Noh, varsinaista suhdettahan meillä ei taida olla mutta hybridi on ollut mielessä: tosin käsitykseni siitä on ihan maallikkotasolla. Myyjä siirtyy heikoille jäille ja tivaa minulta silmät naurussa, mikä on maallikon (lue: naismaallikon) käsitys hybridin toiminnallisuudesta ja yhtä silmät naurussa (lue: tästä et saa kahvipöytähörötyksiisi aihetta) minä kerron lyhyen ja napakan käsityksen - siis aivan oikean sellaisen.
Päädymme Toyota Auris 1,8 HSD koeajoon. Myyjä on oikein miellyttävä: hän lähtee ensin kanssani heittämään keikan ja opastaa hyvin hybridillä ja automaatilla ajamisen salat. Sitten heitän keikan itsekseni.
Ensi refleksini on kyllä positiivinen: seurailen (ehkä liikenneturvallisesti ajatellen liiankin) innolla sitä miten sähkömoottori vaihtuu bensamoottoriksi ja miten välillä akut jälleen lataantuvat. Pedaalijarruista myyjä varoitti etukäteen syystä, sillä pelkääjän paikalle laittamani mainokset ja käsilaukku lennähtävät pariin kertaan pitkin lattioita, vaikken kuin hipaissut jarrua. Moottorijarrutuksen kyllä varmasti oppii, senkin. Elävästi muistui mieleeni nuoruusajan autonrieskat joista yhdestä lensi liikennevaloista lähtiessäni vaihdekeppi takaikkunalle: nyt jarrutuksessa olisi lentänyt kuskiparka etuikkunalle, ellei välissä olisi ollut rattia...
Muuten Auris oli ihan ok: ei mitään värisyttävän ihania fiiliksiä mutta ihan ok. Minulle uusina ihan kivoina asioina tutustuin taustapeiliin ilmestyvään peruutuskameran kuvaan: wow, sen avulla parkkeeraaminen ja peruuttaminen oli kyllä ihan uudella tasolla. Lisäksi oli aika hauskaa sekin ettei auton avainta tarvitse kaivella käsilaukusta (vrt. talvipakkasella, tuulessa, sateessa...) vaan riittää kun avain on auton lähellä ja ovet avautuvat. Myöskään käynnistämiseen ei avainta tarvita muutakuin lähelle : )
En saanut siitä materiaalia mukaani, vaan sain prosyyrin noin kuukauden päästä lanseerattavasta Yariksesta. Totesimme yhdessä että alkutuntuma oli positiivinen mutta selkeämmän käsityksen saamiseksi uusi koeajo olisi paikallaan: pari tuntia vähintään, ellei peräti viikonlopun yli. Näin varmasti onkin: ellei ole kokemusta hybridistä, siihen tutustumiseen kannattaa panostaa. Ihan oma juttunsa toki on myös automaatti, mutta siitä minulla on kokemusta jo ennestään.
Myyjä ei kerro minulle tarjolla olevista arpajaisista, mutta onneksi luin siitä lehdestä. Poislähtiessäni kassalla täytän kupongin ja kysyn ystävälliseltä kassaneidiltä, milloin arpajaiset suoritetaan. Ei tod mitään tietoa, mutta ehkä kuitenkin tämän vuoden puolella, tai sitten ei. Ja hauskaa päivänjatkoa!
Matkaan siis, kohti toista autokauppaa joka tarjoaa ne kakkukahvit!
Silmäilin ilmoituksia moneen kertaan: yleiskommenttina todettakoon, että autonäyttelyyn pyritään selvästi houkuttelemaan koko perhe. Oheistoiminta on aika lapsille kohdistettua: on piirustuskilpailua (jossa tosin se palkinto puhuttelee vanhempia ehkä konkreettisemmin kuin lasta), erilaisia lapsille tuttuja hahmoja vierailulla sun muuta.
Koska olen menossa koeajamaan paria autoa ilman perhettäni, päätän olla menemättä näihin erityisesti lapsien viihtyvyyteen panostaviin kohteisiin. Tutkailen - automerkeistä sinällään välittämättä - ilmoituksia, joissa olisi jotain minulle... Hmm, maistuisivatkohan kakkukahvit koeajon ohessa, ehkä? Talvilomamatka laina-autolla -arpajaiset: kyllä. Lisäksi tarjolla mässykuponkia ja yllätyslahjaa. Ok, näillä siis mennään tänään : )
Valitsen Toyotan (automerkin tarkemman valinnan jätän automyyjälle) ja suuntaan kohti Kaivokselaa!
Kävelen autokauppaan sisään: aika vähän väkeä, ensihuomiona sanottakoon. Siitä huolimatta ehdin kierrellä kaupan pariinkin kertaan, kurkistella muutamien autojen sisälle ja lopuksi landaan keskiaukiolle nojailemaan pystypöytään. Josko joku noukkisi minut tästä? Pyörittelen ja rapistelen kädessäni Hesarin mainosta...
Ei mitään.
Kuuntelen mielenkiinnolla lähimpänä olevan automyyjän jutustelua miesasiakkaan (?) kanssa: tosin he eivät keskustele auton ostamisesta vaan Top Gear -ohjelman viime käänteistä... (Huokaisu) ja tarkastelen ympäristöä: arvelen että ehkä jutustelumiehen mukana on se nuori perhe, joka lähistöllä innolla istuilee eri autojen sisällä. Kenties siis lopulta kyse on kaupankäynnistä ja appiukko hauskuuttaa itseään ohessa.
Yksi autokauppias kävelee kohti keskiaukiota, mutta viime hetkellä kaartaa autojen taakse ja aivan ihmeesti onnistuu lähes catwalk-tyylillä astellen siirtymään puskureiden takaa kohti toimistoa. Ei varmasti kohtaa asiakasta.
Lopulta toivo värähtää: kauppoja tehnyt naismyyjä saattelee asiakkaan matkaan ja lähestyy. Tosin valitsee vierestäni (jälkeeni saapuneen) miesasiakkaan. No silleen.
Lopulta päätän tehdä hyökkäyksen. Kävelen appiukko-asiakkaan myyjän vierelle ja anteeksipyytäen keskeytystä, tiedustelen miten toimia kun haluaisin koeajaa auton. Myyjä jättää appiukon niille sijoilleen ja sitten mennään, kohti autokauppiaan pömpeliä. Vilkaisen anteeksipyydellen appiukkoa muttei hän näytä yhtään närkästyneeltä. Eli ei siellä autoa kai vakavasti oltu ostamassa, lopultakaan.
Autokauppias aluksi tiedustelee mitä haen: pientä perheautoa, kakkosautoa, ei kovin kallista, muotoilen. Entä mikä on suhteeni (?) päästöihin ja kulutukseen? Noh, varsinaista suhdettahan meillä ei taida olla mutta hybridi on ollut mielessä: tosin käsitykseni siitä on ihan maallikkotasolla. Myyjä siirtyy heikoille jäille ja tivaa minulta silmät naurussa, mikä on maallikon (lue: naismaallikon) käsitys hybridin toiminnallisuudesta ja yhtä silmät naurussa (lue: tästä et saa kahvipöytähörötyksiisi aihetta) minä kerron lyhyen ja napakan käsityksen - siis aivan oikean sellaisen.
Päädymme Toyota Auris 1,8 HSD koeajoon. Myyjä on oikein miellyttävä: hän lähtee ensin kanssani heittämään keikan ja opastaa hyvin hybridillä ja automaatilla ajamisen salat. Sitten heitän keikan itsekseni.
Ensi refleksini on kyllä positiivinen: seurailen (ehkä liikenneturvallisesti ajatellen liiankin) innolla sitä miten sähkömoottori vaihtuu bensamoottoriksi ja miten välillä akut jälleen lataantuvat. Pedaalijarruista myyjä varoitti etukäteen syystä, sillä pelkääjän paikalle laittamani mainokset ja käsilaukku lennähtävät pariin kertaan pitkin lattioita, vaikken kuin hipaissut jarrua. Moottorijarrutuksen kyllä varmasti oppii, senkin. Elävästi muistui mieleeni nuoruusajan autonrieskat joista yhdestä lensi liikennevaloista lähtiessäni vaihdekeppi takaikkunalle: nyt jarrutuksessa olisi lentänyt kuskiparka etuikkunalle, ellei välissä olisi ollut rattia...
Muuten Auris oli ihan ok: ei mitään värisyttävän ihania fiiliksiä mutta ihan ok. Minulle uusina ihan kivoina asioina tutustuin taustapeiliin ilmestyvään peruutuskameran kuvaan: wow, sen avulla parkkeeraaminen ja peruuttaminen oli kyllä ihan uudella tasolla. Lisäksi oli aika hauskaa sekin ettei auton avainta tarvitse kaivella käsilaukusta (vrt. talvipakkasella, tuulessa, sateessa...) vaan riittää kun avain on auton lähellä ja ovet avautuvat. Myöskään käynnistämiseen ei avainta tarvita muutakuin lähelle : )
En saanut siitä materiaalia mukaani, vaan sain prosyyrin noin kuukauden päästä lanseerattavasta Yariksesta. Totesimme yhdessä että alkutuntuma oli positiivinen mutta selkeämmän käsityksen saamiseksi uusi koeajo olisi paikallaan: pari tuntia vähintään, ellei peräti viikonlopun yli. Näin varmasti onkin: ellei ole kokemusta hybridistä, siihen tutustumiseen kannattaa panostaa. Ihan oma juttunsa toki on myös automaatti, mutta siitä minulla on kokemusta jo ennestään.
Myyjä ei kerro minulle tarjolla olevista arpajaisista, mutta onneksi luin siitä lehdestä. Poislähtiessäni kassalla täytän kupongin ja kysyn ystävälliseltä kassaneidiltä, milloin arpajaiset suoritetaan. Ei tod mitään tietoa, mutta ehkä kuitenkin tämän vuoden puolella, tai sitten ei. Ja hauskaa päivänjatkoa!
Matkaan siis, kohti toista autokauppaa joka tarjoaa ne kakkukahvit!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)