lauantai 3. syyskuuta 2011

Hybridi naisen käsissä

Hesari on tänään pullollaan automainoksia, autonäyttelyilmoituksia ja maahantuojien sivuja. Lähden koeajamaan pari autoa: mitä valitsisin ja millä perusteella?

Silmäilin ilmoituksia moneen kertaan: yleiskommenttina todettakoon, että autonäyttelyyn pyritään selvästi houkuttelemaan koko perhe. Oheistoiminta on aika lapsille kohdistettua: on piirustuskilpailua (jossa tosin se palkinto puhuttelee vanhempia ehkä konkreettisemmin kuin lasta), erilaisia lapsille tuttuja hahmoja vierailulla sun muuta.

Koska olen menossa koeajamaan paria autoa ilman perhettäni, päätän olla menemättä näihin erityisesti lapsien viihtyvyyteen panostaviin kohteisiin. Tutkailen - automerkeistä sinällään välittämättä - ilmoituksia, joissa olisi jotain minulle... Hmm, maistuisivatkohan kakkukahvit koeajon ohessa, ehkä? Talvilomamatka laina-autolla -arpajaiset: kyllä. Lisäksi tarjolla mässykuponkia ja yllätyslahjaa. Ok, näillä siis mennään tänään : )

Valitsen Toyotan (automerkin tarkemman valinnan jätän automyyjälle) ja suuntaan kohti Kaivokselaa!

Kävelen autokauppaan sisään: aika vähän väkeä, ensihuomiona sanottakoon. Siitä huolimatta ehdin kierrellä kaupan pariinkin kertaan, kurkistella muutamien autojen sisälle ja lopuksi landaan keskiaukiolle nojailemaan pystypöytään. Josko joku noukkisi minut tästä? Pyörittelen ja rapistelen kädessäni Hesarin mainosta...

Ei mitään.

Kuuntelen mielenkiinnolla lähimpänä olevan automyyjän jutustelua miesasiakkaan (?) kanssa: tosin he eivät keskustele auton ostamisesta vaan Top Gear -ohjelman viime käänteistä... (Huokaisu) ja tarkastelen ympäristöä: arvelen että ehkä jutustelumiehen mukana on se nuori perhe, joka lähistöllä innolla istuilee eri autojen sisällä. Kenties siis lopulta kyse on kaupankäynnistä ja appiukko hauskuuttaa itseään ohessa.

Yksi autokauppias kävelee kohti keskiaukiota, mutta viime hetkellä kaartaa autojen taakse ja aivan ihmeesti onnistuu lähes catwalk-tyylillä astellen siirtymään puskureiden takaa kohti toimistoa. Ei varmasti kohtaa asiakasta.

Lopulta toivo värähtää: kauppoja tehnyt naismyyjä saattelee asiakkaan matkaan ja lähestyy. Tosin valitsee vierestäni (jälkeeni saapuneen) miesasiakkaan. No silleen.

Lopulta päätän tehdä hyökkäyksen. Kävelen appiukko-asiakkaan myyjän vierelle ja anteeksipyytäen keskeytystä, tiedustelen miten toimia kun haluaisin koeajaa auton. Myyjä jättää appiukon niille sijoilleen ja sitten mennään, kohti autokauppiaan pömpeliä. Vilkaisen anteeksipyydellen appiukkoa muttei hän näytä yhtään närkästyneeltä. Eli ei siellä autoa kai vakavasti oltu ostamassa, lopultakaan.

Autokauppias aluksi tiedustelee mitä haen: pientä perheautoa, kakkosautoa, ei kovin kallista, muotoilen. Entä mikä on suhteeni (?) päästöihin ja kulutukseen? Noh, varsinaista suhdettahan meillä ei taida olla mutta hybridi on ollut mielessä: tosin käsitykseni siitä on ihan maallikkotasolla. Myyjä siirtyy heikoille jäille ja tivaa minulta silmät naurussa, mikä on maallikon (lue: naismaallikon) käsitys hybridin toiminnallisuudesta ja yhtä silmät naurussa (lue: tästä et saa kahvipöytähörötyksiisi aihetta) minä kerron lyhyen ja napakan käsityksen - siis aivan oikean sellaisen.

Päädymme Toyota Auris 1,8 HSD koeajoon. Myyjä on oikein miellyttävä: hän lähtee ensin kanssani heittämään keikan ja opastaa hyvin hybridillä ja automaatilla ajamisen salat. Sitten heitän keikan itsekseni.

Ensi refleksini on kyllä positiivinen: seurailen (ehkä liikenneturvallisesti ajatellen liiankin) innolla sitä miten sähkömoottori vaihtuu bensamoottoriksi ja miten välillä akut jälleen lataantuvat. Pedaalijarruista myyjä varoitti etukäteen syystä, sillä pelkääjän paikalle laittamani mainokset ja käsilaukku lennähtävät pariin kertaan pitkin lattioita, vaikken kuin hipaissut jarrua. Moottorijarrutuksen kyllä varmasti oppii, senkin. Elävästi muistui mieleeni nuoruusajan autonrieskat joista yhdestä lensi liikennevaloista lähtiessäni vaihdekeppi takaikkunalle: nyt jarrutuksessa olisi lentänyt kuskiparka etuikkunalle, ellei välissä olisi ollut rattia...

Muuten Auris oli ihan ok: ei mitään värisyttävän ihania fiiliksiä mutta ihan ok. Minulle uusina ihan kivoina asioina tutustuin taustapeiliin ilmestyvään peruutuskameran kuvaan: wow, sen avulla parkkeeraaminen ja peruuttaminen oli kyllä ihan uudella tasolla. Lisäksi oli aika hauskaa sekin ettei auton avainta tarvitse kaivella käsilaukusta (vrt. talvipakkasella, tuulessa, sateessa...) vaan riittää kun avain on auton lähellä ja ovet avautuvat. Myöskään käynnistämiseen ei avainta tarvita muutakuin lähelle : )

En saanut siitä materiaalia mukaani, vaan sain prosyyrin noin kuukauden päästä lanseerattavasta Yariksesta. Totesimme yhdessä että alkutuntuma oli positiivinen mutta selkeämmän käsityksen saamiseksi uusi koeajo olisi paikallaan: pari tuntia vähintään, ellei peräti viikonlopun yli. Näin varmasti onkin: ellei ole kokemusta hybridistä, siihen tutustumiseen kannattaa panostaa. Ihan oma juttunsa toki on myös automaatti, mutta siitä minulla on kokemusta jo ennestään.

Myyjä ei kerro minulle tarjolla olevista arpajaisista, mutta onneksi luin siitä lehdestä. Poislähtiessäni kassalla täytän kupongin ja kysyn ystävälliseltä kassaneidiltä, milloin arpajaiset suoritetaan. Ei tod mitään tietoa, mutta ehkä kuitenkin tämän vuoden puolella, tai sitten ei. Ja hauskaa päivänjatkoa!

Matkaan siis, kohti toista autokauppaa joka tarjoaa ne kakkukahvit!

1 kommentti:

  1. No niin, mielenkiinnolla jään seuraamaan "palkintojen jakoa" ja seuraavia koeajoja... ;)

    VastaaPoista