Hakemaani autoa ei tällä kertaa autokaupasta löytynytkään, mutta mukavaa että autokauppias suhteellisen oma-aloitteisesti ehdotti toista vaihtoehtoa - lähestyen koeajon tilanneen auton ostajan elämäntilannetta ja persoonatyyppiä: vaikka Renault Capturin ensimmäinen myyntiargumentti olikin kuulemma enemmän vanhempaa väkeä puhutteleva (korkean sisäänastumisen/-istumisen helppous), uskoisin minäkin että Captur voisi hyvinkin myötäillä myös 30-naisen toiveita? Korkealta sisäänkäynti tosiaan varmasti passaa ehkä jo
heikompiniveliselle vanhukselle, mutta ei se ole huono vaihtoehto
myöskään piukkahameiselle naiselle, kenties myös korkokengissä ajavalle :)
Toinen mahdollisesti miellyttävä piirre on se että autosta saa halutessaan kaksivärisen vaihtoehdon ja itseäni ainakin kaksivärisyys (valkoinen katto + tereet) miellyttää. Kattoväriksi voi valita myös mustan tai vaikkapa oranssin, mutta kyllä valkoinen katto on kaikkein tyylikkäin. Tämä(kin) Renault on siis normivärityksellisenä aika perusgenreä, mutta kaksivärisenä ei-hassumpi!
Välikommentti tähän ulkonäköasiaan:
Noh, minuahan siis miellyttää näköjään mikä vain erikoisuus/outous tässä autojen umpitylsässä ulkoasuajassamme: kaikkihan ne ovat lähes toistensa näköisiä, ja uskonkin että yhtä varmasti kuin sokkotestissä et erottaisi punaviiniä valkoviinistä, menisi testissä läpi heittämällä peugoetit ja wolkkarit vaikka autoihin vaihtaisi merkit keulaan. Eli kun asiaa tarkemmin mietin, en edes huomaa kaivata mitään erityisen viehättävää uutta, kunhan olisi jotain yhtään uutta - edes.
Auton sisäpuolesta ei ole paljoa sanottavaa: ehkä yhtenä huomiona voisi todeta sen että auto vaikuttaa isommalta etupenkiltä taaksepäin katsoessa, kuin takapenkiltä eteenpäin silmäillessä. Huomaa että tätä autoa myydään nimenomaan sisätilaratkaisuillaan ja varusteluillaan, ei niinkään ajomukavuudella tai -kokemuksella, eikä teknisillä ominaisuuksillaan. Sisätilaratkaisuja arvostavalle irrotettavat ja pestävät penkinpäälliset voivat olla siis ilahduttava juttu. Samoin hansikaslokero on valtaisa: olen aina ihmetellyt mitä kaikkea ja miten paljon! voi pieni hansikaslokero nielläkään. Jo nimikin sanoo ettei sinne pitäisi (voida) tunkea muuta kuin rekisteriotteen ja ne hanskat. Mutta sinnehän lopulta uppoaa lähes sama määrä maallista omaisuutta kuin naisen käsilaukkuun! Tässä autossa ns. hansikaslokero on todella isokätisen mallia, 11 l vetoinen vaunu! Sinne mahtuu ja ulosvetomallisena sieltä varmasti myös löytyy, mitä ikinä sinne on tullut tunkeneeksikaan.
Mutta sitten siihen pääasiaan eli ajokokemukseen: pienimoottorinen auto on toki omanlaisensa. Mutta Capturin ajokokemus oli erikoinen kahdella tapaa. Ensinnäkin tämän manuaalivaihteisen auton vaihteet olivat todella- noh kevyet. Oli vaikea tunnistaa, mikä vaihde oli lopulta päällä; joskus tuntui kuin olisi yrittänyt lähteä matkaan kolmosella tai tulisi vahingossa vaihtaneeksi kakkoselta suoraan neloselle jne. Erittäin kevyt tuntuma, olematon sellainen.
Toiseksi todettava, hiljennellessäni moottoritieltä takaisin taajamaan, että jostain syystä tuli tunne etten olisi yhtään (no ehkä toki oikeasti olisin :) ihmetellyt vaikka ovi olisi pudonnut tielle, ikkuna lähtenyt irti tai jotain vastaavaa: jollain tapaa auton kori tuntui "huteralta", ikäänkuin ei olisi täyttä varmuutta että auto kestää kasassa: auto kulki hyvin kevyesti, lähes liitämällä joka periaatteessa oli ihan ok tunne, vain huonona puolena tämän lennokkuuden johdosta tunne että myös auton osat voivat lennähdellä omaa matkaansa eteenpäin, kuskin painaessa jarrua.
Yhteenvetona siis Captur on kevytkenkäisen isokätisen auto! Jos joku sellaisen haluaa, voin tätä hyvillä mielin suositella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti