Volvo V60 syynissä

Olihan näppärää kuitenkin (miksi edes epäröin), netin kautta koeajon varaaminen. Laitoin koeajolomakkeet (kaksi kappaletta) siis matkaan perjantaina ja jo tiistaina minulle soitettiin, jätettiin soittopyyntö ja sain sähköpostia. Ja huom! molemmista oikein samalla kertaa!

Koeajokin järjestyi peräti samalle päivälle, oikein mallikkaasti. Ihan oma virheeni oli että päädyin paikalle surkean myöhään etten lopulta ehtinyt koeajamaan kuin sen V60:n. Mutta se olikin varsinainen mielenkiintoni kohde (V70 enempi sivujuonne) joten sen valitsin. Eikä autokauppiaasta yhtään huomannut, pienintäkään tunnelmaa että työpäivä meni vuokseni pitkäksi.

Kävi myös "nainen ratissa"-kömmähdys. Myöhästyin (?) hieman (??) myös siksi että autoliikkeeseen kiireessä ajaessani, pudotin onneton kännykkäni (liukas luikku, -skeles) penkin alle. Kaivelin sitä käsi rullalla kaikissa liikennevaloissa, mutta autoni penkin alus on niin täynnä vitkutinta ja hilaa, että onni oli että käden sain sieltä ylös... Niillä naarmuilla en enää kaivannut kännykkää.

Siis Bilian pihassa aukaisin oven ja laskeuduin kontalleni penkin viereen ja kaivelin, säädin penkkiä ja kaivelin, tungin penkin alle sateenvarjoa, kynää ja lumiharjaa (semmoinkin löytyi penkin alta!), mutta EI, se ärsyttävä vekotin ei suostunut osumaan niin sormiini että olisi sieltä noussut. Autokauppias kohtasikin rapapolvisen uraäidin, naama punaisena kynnenjämiään nuolevan äkäpussin joka ensimmäisenä haukkui oman autonsa penkin säätömahdollisuudet. Tai siis -mahdottomuudet! Äyk.

Mikä lie iskikään naiseen, kun testasin automyyjää (autoahan sitä piti?) ja kysyin, voisiko hän tai joku huoltamon miehistä auttaa asiassa ja kaivella sen kännykän ketaleen penkin alta? Siis vaikka näppärästi sillä aikaa kun kaahailen Volvolla? Ja vaikka ---ööö, siis liikehän on jo kiinni---

Ennen kuin ehdin kaasua painaa, autokauppias ojensi ovesta minulle ystävällisesti hymyillen kännykän. Ihmetykseni oli ilmeinen: kauppias totesi vain (!!) siirtäneensä penkin ihan etuasentoon ja ylös ja nostaneensa (!!!!! nyt oltiin vaarallisilla vesillä, grrr) kännykän lattialta. Silleen ihan helposti ja söpösti vain. Että näin.

Mutta Volvoon sitten: aloitetaan lopusta päin. Kun palasin autokauppaan, autokauppias kysyi "no-o, olikos jämäkän oloinen?". Vastaus "no jämäkkä tosiaan EI". Testasin tätä ihmeväittämää myös kollegaltani, naiselta jolla ON Volvo V60. Ei hänkään sitä jämäkkänä pitänyt: itse asiassa nauroi tuolle kommentille! Minuakin hymyilytti.

Volvo V60 on siis naisen käsissä pehmeä, juu ihan hyvällä tavalla. Hieman löperön oloinenkin jopa aluksi ja katuajossa, mutta suuremmalla nopeudella mukavasti kevyt ja pehmeä. Vaihteita ei oikein näin manuaalimallissa tunnistakaan, mutta hyvin ne menevät - ikään kuin löytävät - päälle. Ajo oli nautinto: volvomainen rullaavuus oli ilmeinen ja ajaminen miellyttävää. Auton ajonaikaiset härpättimet olivat hyvin saatavilla ja liikenteen tarkkailu auton puolesta lähes sensaatiomaista. Olisin päässyt (vaikka kauppa oli siis jo kiinnikin) testaamaan koeradalle tätä auton omaa reagointikyvykkyyttä mutten tohtinut. Kun olin jo sen kännykänkin ongituttanut autostani. Mutta AION testata sen kun palaan liikkeeseen ajamaan V70:n.

Eli suosittelen lämpimästi! Huom! mikäli preferoit enemmän automaattia, huomaa että Volvo tuo start-stop-tekniikan malleihinsa: mainittu tekniikka hivelee erityisesti polttoainetta säästävien mieltä. Kaksilitraiseen D3-turbodieselmoottoriin aluksi saatava uusi start-stop-tekniikka vähentää C02-päästöjä 10g/km, mikä vastaa 0,4 litran vähennystä kulutuksessa per 100 km. Onhan se jo jotain, vai mitä?

Koeajon jälkeen autokauppias soitti ja kysyi, miltäs nyt tuntuu. Melkein jo vastasin että hieman on nälkä ja vähän väsyttää, kunnes tajusin muistella ääneen sitä ihanan pehmeää - vähemmän jämäkkää - autokokemusta. Sovittiin että palaan pian V70:een ja myös siihen tarjolla olevaan testirataan!