tiistai 3. kesäkuuta 2014

Intuitiivinen kuljettajan paikka Peugeot 208 Activessa

No hyvää päivää! Tämäpä oli yllätys...

Ihan pakko on nyt tunnustaa, että tähän koeajoon läksin kevyt, tosin oikein ystävällismielinen, hymy huulillani. Sain itseni jopa kiinni ajatuksesta, että ajelen vain takapihan kautta lähihuoltsikan pihaan ja sieltä viereisen talon pihatietä hiljaa hiipien takaisin... MUTTA ei sentään!

Istahdin tämän pikkuauton kyytiin ja kulmat kurtussa, kevyesti huokaisten, etsin avaimen paikkaa: mutta ennen kuin ehdin sitä pidemmälle, katse alkoikin harhailla auton sisätiloissa ensin hieman ounastellen, lopulta aidon uteliaana. Auto todellakin on sisätiloiltaan aika hyvä, siis oikeastaan ihana, lähes hurmaava - mitä, pitääkö täältä lähteä pois??

Virallinen mainosteksti kertoo että 208:n "modernisoitu kuljettajanpaikka on suunniteltu täysin uudesta näkökulmasta." Tämän kyllä allekirjoitan. Tosin teksti jatkuu näin  "Uudet entistä luontaisemmat ja selkeät ergonomiaratkaisut parantavat ajomukavuutta ja toimintojen tarkkaa hallittavuutta" - huoh, ai melkein haukotuttaa: miksi oi miksi viljellä näin tylsää perustekstiä kun kirjoituksen kohde on aidosti kuin keväinen sade autojen perustylsän genren harmaassa pystymetsässä?

En edes ensin huomannut että ohjauspyörä on normia pienempi. Tiedän että en ole "niitä naisia" (?) joille ratti on jotenkin tärkeä juttu, tai se että se olisi nahkaa... Mutta tämä ratti teki kyllä vaikutuksen myös minunlaiseen ei-ratti-keskittyneeseen kuskiin. Ajamisnautintoa ylläpiti myös se että mittaristo oli korkeammalla kuin mihin ollaan totuttu. Tässäkin piirre, jota ei oikein ensin hahnmota: auton ajokokemus vain on jotenkin ihmeen hyvä.

Eli palataanpa alkuun: minua hämmensi siis erityisesti auton moottori - ja varsinkin siitä lähtevä ääni. Allani oli siis 3 sylinterinen 1,2 litrainen (vapaasti hengittävä, ei turboa) 82 hevosvoiman moottori ja tiesin äänen lähentelevän vatkainta... Juuh, ei edes mitään kotikeittiön yleiskonetta vaan perinteistä moottoroitua vatkainta. Siksi ajattelin ajelevani jossain missä minua ei nähdä eikä varsinkaan kuulla. Kun käynnistin auton, ääni oli tavallaan odottamani oloinen - mutta ihmeesti kuitenkin ihan vakavasti otettava. Kaarsin oikein julkiselle kadulle ja hetken ajettuani jopa kehälle: ja se mokomahan kiihtyi aivan mainiosti! Rentouduin, nautin ajamisesta, ylläni paistavasta auringosta (lasikatto!) ja siitä ettei ollut kiirettä takaisin.

Autokaupan pihaan kaartaessani jäin autoon istumaan ja ihmettelemään. Ihan hetken näin sieluni silmissä autokauppiaan nykivän ovea auki, toisen ostajan jo odottavan nurkalla ja minä en suostu poistumaan kyydistä :)

Jos haluat pienen, tehokkaan (myös tuntuisen), ekologisen ja miellyttävän auton, tämä voi olla juuri sinua varten!


1 kommentti:

  1. Ranskalaista laatua, kuten isäni aina tuppaa sanomaan: meillä käytössä jo toisessa polvessa: ensin vanhempieni Peugeot 205 ja nyt siitä uudistettu oma kullankeltainen Peugeot 206. Isälläni on 307 SW (sillä ihanalla lasikatolla). :)
    206:ni lähestyy kunnioitettavaa 10 vuoden ikää (tosin vajaa 60 km mittarissa), mutta edelleen hämmästelen mm. sen kissamaista tyhjäkäyntiääntä, jota tuskin korvalla erottaa. I <3 my car! :)

    VastaaPoista