Tapetilla, tai itse asiassa tapetissa... Voiko auto hävitä tapettiin? Enpä tiedä, mutta jos voisi, tämä auto ehkä siihen kykenisi.
Kävin koeajamassa 1,6-litraisen Business M6 Wagon-farkun, sellaisen Eco boostin. Autossa on matala profiili jonka pitäisi saada se näyttämään virtaviivaisemmalta: tämä toteutuu paremmin sedanissa, farkussa ei kuitenkaan. Auto oli ulkoapäin sanallasanoen tylsä, tai ainakin äärimmäisen tavanomainen. Istuessani autoon sisään, kiinnitin huomiota ihmeellisen väriseen penkkien verhoiluun: penkit olivat siis eriväriset kuin muu sisustus. Kävin jopa etsimässä auton nettisivuilta värikarttaa, koska olisi ollut kiintoisaa nähdä millä nimellä sitä kummallista ruskeaa kutsutaan. Mutta värejä ja nimiä ei löytynyt virtuaalisesta jakelusta (ei ihmekään...), mutta väri oli lähinnä rutikuivunut was-once-toffee. Auton korin metalliväreistä löytyi aika lähellä oleva toffeenruskea, nimellä Mars red (ei siis Marsin vihreä vaan ovelasti punainen marsilainen) Harmillisesti siis lähtökohdat koeajolle eivät siis saaneet erityisen suotuisia asetelmia.
Auto sisältää kaikki modernit tekniset toiminnallisuudet mitä nykypäivänä voi odottaakin, joten niistä ei sen enempää häikäistymistä irronnut, eikä myöskään pettymyksiä. Kiinnitin kuitenkin huomiota kytkimeen: se oli - noh, outo. Pohdin jo olinko tehnyt väärän kenkävalinnan, kun kytkimeen ei tuntunut saavan otetta? Se oli jotenkin äärimmäisen pehmeä, lähes vetelä. Sitä voisi kuvailla samoin kuin joskus oikein löysää kädenpuristusta; oikein ei tiedä onko kädestä otettava kunnon ote vai luovutettava vain mahdottoman vetelän lapasen osalta. Vaihteisto oli kytkimen sukua, mutta kokemuksena lähes miellyttävä! Tavallaan hieman häiritsi ettei vaihteiden vaihdosta saanut mitään tuntumaan, koska keppi tuntui heiluvan pehmeästi miten päin vain. Jäi hieman epävarma oli liikkeellelähtiessä, mikä vaihde mahtoi olla päällä. Mutta jonkunlaista sulavuutta siinä ehkä oli.
Ecoboostin pitäisi olla "väkevästi vääntävä voimanpesä", hmmm. Toki tässä autossa oli pieni kone, joten ihmeitä en odottanutkaan ensimmäisellä suoralla kiihdyttäessäni, onneksi. Kun huristin pitkää suoraa niin kovaa kuin tämä määrätietoinen (?) menijä liikkuu, tuli tunne että toisen kaistan puolen ikkunat olivat ehkä hieman auki. Jotenkin liikenteen (ohi kiitävien autojen) ääni kuului sisään ihmeen selvästi.
Muuta huomionarvoista voisi olla se että näin naiskuskina (ja edelleen pohdin niitä lättäpohjakenkiäni) ihmettelin polvieni osumista ratinvarteen, vaikka ratti jäi asettelematta lähtövaiheessa ja näin ollen oli minulle liian korkealla. Ehkä tätä haastetta ei tule mieskuskilla joka ajelee autoa jalat tingeli-tangeli levällään, mutta minä siveästi ajelin polvet lähes kiinni toisissaan, jolloin sain eittämättä tuntumaa ratin aluseen. Korkokengissä ajaessa olisi rattia pakko nostaa selkeästi korkealle.
Kiitosmaininta myös tälle autolle että siihen on saatavana myös takaistuinten turvavyömuistutin, jonka ansiosta jää äidin maanittelut ja muistuttelut turhina pois.
Eli summarum, hieman tylsä ja tavanomainen/vetelä ajokokemus. Onneksi autoon voi valita myös ns. Driver Alert –vireystason valvonnan, joka "tarkkailee kuljettajan ajokäyttäytymistä. Jos se havaitsee muutoksen kuljettajan vireys- ja
valppaustasossa, näytölle ilmestyy varoituskuvake, joka ehdottaa taukoa. Juuri
sellainen muistutus, joka on tarpeen varsinkin yksin ajettaessa" - tai koejaolla.
Paluu omaan autoon koeajon jälkeen, oman kytkimen äärelle johti naurunpyrskähdykseen: Mondeon lapasversion jälkeen hain tuntumaa tuttuun kytkimeen, lopputuloksella että autokaupan pihasta vaappui ulos auton näköinen ankka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti