Tänään koeajoin Giuliettan, 1,4 -koneella MultiAir 170 hv TCT Distinctiven.
Olen huomannut olevani aika jääräpää autojen, ja varsinkin niiden ulkonäön, suhteen mutta ehkäpä juuri siksi tämä koeajoharrastus sopiikin minulle niin hyvin koska aktiivisesti aina saan haastaa myös omaa ajatteluani. Tässä nimittäin on oiva esimerkki "takinkäännöstä": aikoinaan kun Giulietta ilmestyi katukuvaan, ja toki olikin erilainen kuin tänään, tuhahtelin sille. Hiljalleen mieli on muuttunut uteliaammaksi ja olen huomannut katselevani ko. autoa uudelleen liikenteessä.
Tänään koeajon jälkeen pakko sanoa, että joko minä vanhenen tyylillä tai sitten Giulietta on automallina kuin viini, selkeästi paranee vanhetessaan. Syy on toki varmasti sekä Giuliettassa että myös muussa autojen kehityksessä: autot alkavat koko ajan muistuttaa toisiaan entistä enemmän, ja pienikin ero on piristävää! Vähän niin kuin ärsyttävän huono mainos: mitä väliä vaikka se on huono, ja mitä huonompi sen parempi, koska se kiinnittää katsojan huomion! Paitsi että Giulietta ei ole huono, vain erilainen.
Valmistaja toteaa Giuliettan ulkonäöstä näin: "Uuden keulan tyyliltelty konepeitto edustaa Alfa Romeon klassisen tyylin evoluutiota. Isot LED-valot täydellisen symmetrisesti puskuriin integroituihin sumuvaloihin yhdistettyinä antavat Giuliettalle mielenkiintoisen ja vaikuttavan ilmeen. Profiili etenee voimakkaista kyljistä aerodynaamiseen spoileriin ja vaikuttaviin takavaloryhmiin, joissa on myös LED-valot. Ulkopuolelta vankka ja ketterä, sisältä kevyt."
Minusta Giuliettan vahvuus on juurikin sen etuosa ja juuri edestä katsottuna. Se on persoonallinen, ilmeikäs ja oikeastaan erittäin hyvä! Jo profiilinäkymässä persoonallisuus hämärtyy hävitäkseen hiljalleen, peräpeilistä puhumattakaan. Auton etuosassa on todellakin vaikuttavuutta ja ryhtiä, se on vankka.
Giulieittan sisätilat siis ovat kevyet: harmillisesti lähtiessäni ajamaan, autosta kuului selkeä resonanssiääni. Yksilövika? Auton moottorin ääni on myös erityinen, mutta uskon että mikäli muuten autoon tykästyy, tähän PärrrRRRRRRR -pörinäänkin tottuu siinä samalla.
Giuliettan ratti on muotoiltu niin etten oikein tiennyt pitäisikö yläkaaren levennyksille asetella kämmenet vai peukalot? Itselläni niihin lopulta parhaiten istahtivat peukalot.
Sisätiloissa on yksi erityinen valuvika: siirtelin penkkiä niin pitkään että autokaupan pihassa jo torvet soivat, mutta en saanut käsijarrun kahvaa luontevasti käytettyä, vaan käsinoja oli kertakaikkiaan ja täysin sen päällä. Käsijarru lähti päältä pois kun väänsin kättä nojan alle, edestä ja sivusta.
Ajokokemus muutoin oli perusok, ellei perushyvä. Kyllä tämä voisi olla varteenotettava vaihtoehto henkilölle joka ei halua ajaa samaa autoa kuin kaikki muutkin.
Giuliettassa on siis hyvä bouquet: auton ulkonäkö on kehittynyt katsojan silmässä kuin viini sen kypsymisen myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti