sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Järeämpää testattavaa tällä kertaa: "Bemari" eli BMP-1


Kyllä, arvasit oikein! Uskomatonta mutta totta eli tällä kertaa ajoin panssarivaunua. No hyvähän se on saada tuntumaa erilaisiin kulkupeleihin: aika usein tässä blogissani "narisen" autojen genrensisäisestä samanlaisuudesta, vain merkki keulassa muuttuu mutta muutoin on liian usein vaikea löytää erottautumistekijöitä. 

Tämäkin kulkupeli on tarkoitettu matkustajien kuljettamiseen, kuten henkilöautotkin. Eli kyseessä ns. rynnäkköpanssarivaunu. Mukaan mahtuu jalkaväkeä 8 kappaletta ja vaikka sisätiloja ei voikaan kehua suuruudellaan tai esim. lokoisilla jalkatiloillaan, vehje on tarkoitettu jääkäreiden kuskaamiseen kohteeseensa. Naisen logiikalla: miksei sitä kutsuta henkilöpanssarivaunuksi?

Sitten siihen ajokokemukseen: olen huomannut näiden koeajovuosien aikana, että erityisesti naisille autoissa merkitsee paljon ns. ajokokemus: miltä auto tuntuu, miltä se kuulostaa ja millaista sen hallinta on. Tästä vehkeestä sainkin näihin elementteihin romakkaa vertailukohtaa!

Tämän bemarin sisätilat ovat napakat, lähes tukalat. Mutta lopulta kun on saanut itsensä aseteltua paikoilleen, olo on kyllä ihan mukava. Hallintalaitteet vaativat kyllä totuttelua: pieni vaaleanpunainen kumpparini ylti juuri ja juuri lähes puoli metriä (?) pitkälle kaasupolkimelle, sen etureunaan mistä syystä en saanut kunnon poljentoa päälle. Noh, saattoi siinä olla jännitykselläkin oma roolinsa.

Kytkin ja jarru olivat tuttua mallia, tosin jarrua ei pidä tässä vehkeessä suuremmin painella ellei halua aiheuttaa ampujaparan ilmalentoa etureunan yli (saatoin kuvitella ilmalennossa ampujan äänen mielessäni "...yääääÄÄÄÄÄ" koska jalka meinasi hakeutua jarrulle jatkuvasti).

Rattia kutsutaan ohjaustangoksi (koska ei pyöri ympäri) ja se on jäykän oloinen. Mutta oikeastihan tämä bemari kääntyy kuin keijukainen, vaikka paikallaan, jos tankoa vääntää määrätietoisesti. Tosin kääntyminen vaatii kaasua (jota kutsutaan tässä syötöksi), mikä tuntuu käytännössä hurjalta: kun valtaisa kuusi lähestyy suoraan edessä, luontaisesti vähensin kaasua ja aloin kääntämään rattia, mutta käännöstä ei tapahdu ilman kaasua. Eli kaasu pohjaan kuusta kohti (silmät kiinni)  ja ratti kaakkoon... Vaatii hermoja mutta toimii.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun ajoin käsivaihteisella: Vaihteita on 5 eteen + 1 taakse ja sen lisäksi ns. alennusvaihde, jota käyttämällä voima 1,44-kertaistuu ja vauhti puolestaan laskee saman verran. Vaihteiden vaihtaminen on raskasta: kolmosen silmään saaminen vaati puhinaa, kokovartalovääntöä ja ärrinmurria, mutta lopulta onnistui!

Kojetaulussa on peräti 35 mittaria, merkkivaloa ja kytkintä! Sanoisin siis että toiminnallisesti ehkä enemmänkin naisille sopiva, ulkonäöllisesti varmaankin hivelee miehen silmää? V8 dieselmoottorissa on tehoa 300 hv: äänet ovat vaikuttavat ja meno vieläkin vaikuttavampaa: epeli nousee tosi jyrkkää mäkeä ja ylittelee (ISO)möykkyistä maastoa ketterästi. Ajonopeus on tiellä 65 km/h ja jos reitti sitä vaatii, bemari myös ui! Aika kätevää, eikö? Matka mökille voisi sujua paljon nykyistä kätevämmin tämmöisellä vehkeellä?
- eli perhe ja mökkitamineet  "takakonttiin", mies ampujan paikalle ja jos alkaa tulla liikaa reittiohjetta, kypärän mikki irti töpselistä?


Tottahan se on että (jos vaaleanpunainen kumppari kykenisi) tämä peli kyllä houkuttelee vauhtiin, mutta naiset jotka tätä harkitsette, malttia sillä vaunun jäähdytysjärjestelmässä ei ole termostaattia vaan moottorin käyntilämpötilaa pitää hallita erillisellä vimpaimella!


2 kommenttia:

  1. Tarja, jätit mainitsematta yhden erityisesti naisia vaivaavan puutteen, mikä tässä Bemarissa on. Siinä ei ole peiliä, mistä voisi tarkastaa huulipunan ja lisääntyneiden ruskeiden pisamien määrän. ;-)

    VastaaPoista
  2. No voi hyvänen aika: eivätkö ne pienet ruudut olleetkaan peilejä?
    Luulin jo että jäi mainitsematta, miten niitä oli ihan joka puolella... :D

    VastaaPoista