maanantai 5. joulukuuta 2011

Peugeot 508 GT

Minusta Peugeotit ovat aika tavanomaisia autoja (anteeksi nyt vain). Semmoisia hieman parempia, ehkä - lähinnä muotoilultaan peruskamaa kivampia -  mutta muuten aika hajuttomia ja mauttomia.

Itsellänikin on joskus vuonna-kivi-ja-keppi ollut pieni Peugeot ja tiedän sen edelleen pelittävän jossain päin Suomea vaikka onkin jo vanha kuin taivas. Hyvä niin.

Sain toimeksiannon koeajaa Peugeot 508 ja ilmeisesti asia viivähti kalenterissani kun ei se niin sytyttänyt uteliaisuuttani. Mutta huh! kuinka väärässä olinkaan!!

Peugeot 508 pähkinänkuoressa: laatu, puhtaus ja erinomainen hyötysuhde (sanoo virallinen bränditeksti). Najaa, otetaan isompi pähkinä: autossa on uuden sukupolven teknologiaa (ei minun sukupolveni ainakaan, siinä jo vesi seisoo), sen ulkonäkö huokuu arvovaltaa, se on virtaviivainen ja dynaaminen, matkustamossa aistii laadun ja ylellisen mukavuuden ja ajettavuudeltaan auto on jotenkin yhtäaikaa pehmeä (käsittämättömän hiljainenkin) sekä samalla siinä on voimaa!

Kyllä, minustakin nyt Peugeot on noussut uudelle tasolle perinteisesti perhepösöstä. Jäin koeajon jälkeen istuskelemaan autoon ihan huomaamattani, hiplailin pintoja ja olisin voinut tilata pizzan ennemmin kuin nälkä olisi ajanut minut sieltä ulos... (noh, siitä ehkä ei olisi autokauppias pitänyt). Autossa oli alla kitkarenkaat ja aamu oli ensimmäisiä oikeasti liukkaita eli hitaat liikkeet olisivat nyt nastaa: näistä kauppias mainitsi pihalla kun istahdin autoon. Katsoin häntä vakavana ovenraosta ja kysyin, miten se yhtälö sopii naiskuskille joka ajaa nastoilla ja lujaa? PAM, ovi kiinni ja renkaat ulvoen (?) baanalle...

Mutta mutta, oli pakko hidastaa ja tutustua ajotekniikkaan. Luonnollisesti autosta löytyi kaikki lähes eksklusiivisetkin namit joten perustekniikan lisäksi värillinen heijastusnäyttö, pysäköintiavustin tai erityisseisontajarrut eivät kiinnittäneet enää erityisesti huomiotani. Monitoimiohjauspyörä sitä vastoin oli todella monipuolinen, lähes hauska (tämä maininta siitä että huomasin ihan vähän ääneen naurahtavani ilahtuneena kun nappasin manuaalivaihteet käyttöön tässä automaattiautossa - se rattiohjaustunne hersytti). Audio- ja navigointijärjestelmät olivat hyvät. Kääntyvien etupyörien lisäksi autossa on myös kääntyvät ajovalot: ja nekin oikein kaksoin-xenonmalliset. Turvatyynyjäkin autosta taitaa löytyä peräti 6 kpl: kuskille, pelkääjälle, kolmelle takana, anopille katolla?

Värivaihtoehdot myös puhuttelevat, vai mitä sanoisit "Tuulenpuuskan sinisestä"? Minunkaltaiselleni tuulispäälle---eikun hurjapäälle se voisi sopia oikein hyvin. Suosittelen!

2 kommenttia:

  1. Tännekö piti laittaa ehdotuksia koeajoista? no, tää on nyt pahasti myöhässä, koska maailman parhaan auton valmistaja on menny konkkaan. Vaihdoin vajaa vuosi sitte Audi A6 Avantin Saab 9-3 farmarimalliin. En olis ikinä, kuuna päivänä, voinu kuvitella sanovani rakastuneeni autoon, mutta nii vaa kävi. joka päivä edelleen taivastelen kuinka loistava, ihana, upee ja ennenkaikkea ajettava auto mulla on. oikeestaan ei oo ees sanoja. millään muulla autolla en o uskaltanu päästellä talvikeleillä mutkissa "hiukan turhan lujaa", mutta nyt sen voi tehdä - ja nauttia siitä, että kuski vie autoa eikä auto kuskia. En halua ajaa ikinä enää muulla autolla kuin SAABIlla, valitettavasti se taitaa olla mahdotonta, miksei kukaan pelastanu sitä firmaa!!!!!

    VastaaPoista
  2. Haaste otettu vastaan: seuraavaksi ajan SAABin!

    Nojaa, ehkä seuraavan seuraavaksi. Sain nimittäin VIP-kutsun johonkin autonäyttelyyn, mahtoiko tulla tämän bloggauksen vai oman autoni omistajuuden kautta, on vielä epäselvää : ) Raportoin kun selviää!

    Olenkin aina ihmetellyt (enkä ole yksin) SAABistien suurta egoa teillä: ehkä se ei olekaan kuviteltua vaan totta?

    Onneksi SAABeja vielä riittää: eli koeajan sellaisen ja annan armottoman mutta varman arvioni asiasta. Haluatko vinkata minkä niistä (tämänkö)?

    VastaaPoista