Valitsemassani autokaupassa on sekä vaihto- että uusien
autojen osastot. Hienoa, koska tarvetta koeajettavalle voisi löytyä kummasta
vain, tai vaikkapa molemmista. Vaihtoautohallin ovi oli lähempänä parkkipaikkaa
joten sinne ensin siis. Astuin sisään ja saman tien lapaset korville: hallissa
oli kyllä radiokin päällä, mutta ilmassa kaikui ihmeellinen ja yllättävän kova
hälyääni, sellainen korkea yhtäjaksoinen PIII-IIIIP. Katselin häkeltyneenä
ympärilleni, mitä ihmettä
täällä oikein tapahtui?
Henkilökuntaa näkyi istuvan neukkarinoloisessa
henkilökunnan pömpelissä - muuten istuivat siellä toppatakit päällä, joten
ilmeisesti lämmitys oli pois päältä -
pöydän ympärillä, ehkäpä hyödyntäen hiljaisen välipäivän hetken pohtien
strategian näkymistä taktisen tason myynnissä? Päättelin että ilmeisesti kyseessä ei ollut esim. palohälytys, joten päätin sietää
vinkunaa ja katsella autoja.
Löysinkin mielenkiintoisen yksilön ja ajattelin
istahtaa sisään tunnustelemaan tulevaa ajonautintoa. Mutta hei, ovethan
olivatkin lukossa? Ikkunat sitä vastoin oli ruuvattu auki. Eli: kurkistelin
ikkunasta sisään ja siinä kaikki? Pohdin että pian varmasti tulee myyntimies paikalle ja
pääsen koeistumaan autoa - mutta ketään ei tullut, ei ketään.
Kävelin
myyntimiesten pömpelirivistön viertä: siellähän niitä tosiaan istui
hiomassa myyntitekniikoitaan, ja ilmeisesti yksi oli jätetty kokouksesta
ulkopuolelle, varmaankin päivystämään myyntiä? Tulin hänen kohdalleen ja jäin
seisomaan paikalleni odottavan oloisena: kunnes IUUUUH tajusin että kaverilla
oli s-o-r-m-i sieraimessa. Kyllä, sillä tavalla kuin joskus näkee parivuotiaan
tekevän, antaumuksella ja keskittyen. Kaverin katse siirtyi hitaasti
tietokoneen näytöltä minuun ja se sormi oli edelleen SIELLÄ! (kakoo…, siis minä
– ostava asiakas). Ilmeisesti sormi oli niin syvällä, tai juuttunut tai
löytänyt niin merkittävän saaliin ettei sormea vain voinut tempaista poiskaan?
Hädissäni käänsin katseeni juuri viime hetkellä, etten joutunut todistamaan mistä
vaihtoehdosta oli kyse. Siirryin yskien autojen väliin. Hetken päästä katsoin
kohti pömpeleitä: kaveri oli irrottautunut nenästään ja lampsi laiskasti kohti
pömpelin oviaukkoa. Juuri sillä hetkellä hänet pelasti soiva puhelin; ja
kyllähän minäkin sen kuulin ettei soittaja ollut asiakas vaan äitimuori joka
tiedusteli välipäivien vieton sujumista. Poistuin paikalta.
Uusi yritys uusien autojen puolella: siellä oli lämmöt
päällä, autot kiilsivät ja oli kaikin puolin siistiä. Aloin silmäillä autoja
innokkaana; ihan kohta varmasti saisin palvelua. Huoltojonossa oli sutinaa
mutta siellä itse automyynnissä vähemmän. Samalla kun katselin autoja,
pakostakin seurailin ensimmäisen pömpelirivin ainoaa automyyjää: hän istui koneellaan,
itsekseen, tuijotellen näyttöä. Katse ei irronnut näytöstä yhtään helpommin
kuin yläkerran sormi sieraimesta.
Siirryin seuraavan automerkin puolelle: yhdellä myyjällä oli
pariskunta asiakkaana. Toisen pömpelin kaveri sentään katsoi minua: hieman otsanahka
näkyi menevän kurttuun kun jälleen löysin kivan vaihtoehdon ja HAA ovikin oli
auki: istahdin uudentuoksuisen auton penkille. Tutkailin namiskoita ja
kääntelin rattia, mutta EI – kukaan ei tule luokseni! Lopulta päätin panna
silmät kiinni ja aloin kuorsata äänekkäästi… Ei auttanut. Kävelin pois.
Hyvää Uutta Vuotta 2016 suomalainen autokauppa,
toivottaa Ostava Asiakas
Voiko tämä olla vielä totta nykyajan Suomessa….nähtävästi autokaupalla menee sitten niin hyvin, ettei ole tarvetta myydä uutta tai vanhaa..
VastaaPoistaIhan normaalia toimintaa autokaupoissa ja koskee ihan yhtälailla molempia sukupuolia. Ei se myyjältä varmaan paljon vaatisi, että kysyisi muutaman tarkentavan kysymyksen asiakkaalta ja pääsisi ehkä oikeasti kaupantekoon. Itse olen ottanut sellaisen taktiikan, että huutelen leikkisästi lymyileville myyjille tyyliin: "Hei katekunkku, tuus tekeen vielä viimeiset kaupat ennen eläkkeellelähtöä...".
VastaaPoistaMinun piti viime viikolla tilata autolleni jälleen kerran hinaus korjaamolle, joten kohta kulkee minunkin tieni kohti autokauppaa. No huh, olipa sinulla aika omituinen kokemus tuolta autokaupasta vaihtoautojen osastolta. Kyllä olisi suomalaisella autokaupalla ainakin sinun kokemustesi perusteella melkoisesti parannettavaa, toivottavasti nykyään sentään naiset otetaan tosissaan ostavina asiakkaina, no se nähdään pian.
VastaaPoista